Vieroitusoireita

Kunnon luminen talvi ja nassakat pakkaset ovat pitäneet huolen, että olen joutunut (siis todellakin joutunut) pitämään ennätyksellisen pitkän tauon kalastuksessa. En muista olenko koskaan ollut kahta kuukautta kalastamatta. Väistämättä siinä on sitten lievähköjä vieroitusoireita alkanut ilmaantumaan. Eivät edes ne lukuisat katsotut perhokalastusdvd:t tai rasiaan ilmaantuneet uudet perhot ole auttaneet.


Koska tänään vihdoin ilma oli vain muutaman asteen pakkasella eikä esim. kahdenkympin tietämillä, niin kaivelen nurkasta vavan sekä kaapista kelan ja suuntasin joelle tutkimaan löytyisikö reikää mihinkä perhot pudottaa.

Yllättäen sulaa vettä oli jopa enemmän kuin osasin odottaa. Tai siis yhdessä paikassa oli ja muualla lähinnä pilkkireikien kokoisia aukkoja. Vesi oli vain todella vähissä joten osa tutuista talvipaikoista oli lähes kuivilla. Keväällä tilanne taatusti muuttuu kunhan nämä lumet sulavat.


Ehkä tuo matalalla oleva vesi oli ajanut kalat hieman kauemmaksi suvantoihin ja jää alle, sillä merkkiäkään kaloista en saanut. Mutta ehkä tärkeintä olikin, että sain huiskia vapa kädessä edes vähän aikaa. Paluumatkalla melkein koko päivän jatkunut lumisade ärhäköityi oikein kunnolla. Tuolla menolla uutta lunta lienee huomenaamulla puolisen metriä eli vanhan lumen kanssa liki metri. Mutta mitä siitä...antaa tulla vaan!

Nettinäpertelyä

Pakkanen pitää juuri nyt poissa kalahommista. Olettaisin, että joetkin ovat kohta tukevasti jäässä tällä menolla. Aikaa jää sitten muuhunkin... Joulukin oli ja meni, joten on jo aika suunnata ajatukset ensi vuotta kohti.



Muutaman sidotun perhon jälkeen vaihdoin askareet nettinäpertelyn puolelle ja tein isomman puoleisen urakan päivittäessäni KILPAAPERHOLLA.NET -sivustoani. Lisäsin ison kasan kuvia kilpailijoista sekä laitoin sivuille myös menneiden vuosien kisatuloksia. Nyt 'arkistosta' löytyy niin SM- kuin MM-kisatulokset. Vielä kun löytäisi EM-kisojen sekä JoukkueSM-kisojen tulokset 'yksiin kansiin'. Ei ehkä ihan helpoin tehtävä...

Räkänokka

Toinen päivä menossa sisätiloissa ja tylsistyminen on jo iskenyt. Pienoinen flunssa iski päälle ja veto on pois ukosta. Muutaman perhon onnistuin kuitenkin tänään sitomaan. Ihan semmoisia perusnymfejä, joilla tulee paljon 'ongittua'.

Jostain sain vielä inspiraation ruveta leikkimään kameralla ja varsinkin 'remotella'. Eli lykkäsin kameran kiinni piuhaan ja piuhan tietokoneeseen. Tarkennus oli siis tarkoitus hoitaa tietokoneen ruudulta. Ongelma vain oli, että en todellakaan päässyt sellaiseen jälkeen kuin olisin halunnut. Tarvitsee ehkä opetella hieman lisää.


Näyttäisi olevan tämä vuosi kalastuksellisesti paketissa. Pakkaset pitävät huolen, että mertsarireissutkin taitavat olla ohi. Sidotaan siis jatkossakin perhoja. Ja ehkä otan jonkun kuvankin...

Oravajahdissa

Vuosi lähenee loppuaan ja vihdoin olisi aika myös panostaa meritaimenten tavoitteluun. Itseasiassa omien tilastojeni mukaan juuri joulukuu on ollut parasta aikaa meritaimenten tavoitteluun. Eniten olen siis saanut tapahtumia näin loppuvuodesta.

Melko kirpsakka pakkanen siivitti lähtöäni kotiovelta. Mittari huiteli miinuksilla viiden asteen verran ja yöllä oli tullut hieman luntakin. Tiet olivat melko liukkaita ja pari autoakin oli matkan varrella ojan pohjalla. Merelle päästyäni keli oli kuitenkin mitä parhain ja ilma lämpeni vielä päivän aikana. Melkein kuin olisi taas matkustanut talvesta syksyyn, kun siirryin kohti meren rantaa.


Viikolla olin saanut aikaiseksi sidottua muutamia streamereitä ja peräti yhden perhon myös meritaimenille (merikoukkuun sidottu). Tämä ainokainen saikin heti 'peliaikaa' varsin hyvin. Myöhemmin päivän aikana huomasin, että ei aivan turhaan.

Vesi näytti olevan alempana kuin kertaan aikaisemmin näillä paikoilla käydessäni. Siis vielä alempana kuin esimerkiksi viime syksynä. Eräskin paikka, mistä olen meritaimenen koukuttanut, oli nyt täysin kuivilla.

Odotukset olivat kuitenkin varsin korkealla jo heti ensimmäisessä paikassa. Sää näytti todellakin olevan mitä parhain, joten tärppiä oli lupa odotella. Ensimmäisessä paikassa ei ollut kuitenkaan tapahtumia kovasta yrityksestä huolimatta.

Pienen ruokatauon jälkeen hyppäsin autoon ja huristelin toiselle varsin hyvälle paikalle. Pieni aavistus oli, että nyt ei kannattaisi kahlata kovin pitkälle. Heitin ensimmäiset heitot aivan rantakiviltä ja vain muutaman metrin päähän. Perho toppasi kiveen. Tai siis näin luulin. Nostin vavan pystyyn ja ryhdyin ravistamaan perhoa irti. Samalla kivi liikahti ja varsin mukavan kokoinen pyrstö heilahti pinnassa! Kala! Irtosi!



Uuh! Kalan irrottua pistin lisää pökköä pesään ja heitin 'viuhkassa' lähiympäristöä. Olisikohan ollut viidennen heiton jälkeen kun taas perhoa tukistettiin. Ikävä kyllä tämäkään ei tarttunut ja jälleen kerran taimen kävi pyöräyttämässä pyrstöään pinnassa hyvästellen hölmistyneen kalamiehen. Melkein siis toisinto edellisestä tällistä.

Tälle reissulle sidottu Craft fur -streameri näytti toimivan ihan kohtuullisesti. Perho jäi kuitenkin pohjaan näiden kalatapahtumien jälkeen ja siitä alkoi varsinainen perhon vaihtoruljanssi. Toista samanlaista kuitenkaan ei ollut. Vettä oli muuten tuossa kyseisessä kohdassa alle polven eli matalassa kalat olivat.

Testiretki 'kaatopaikalle'

Pitkän tauon jälkeen sain raahattua itseni perhonsidontapöydän ääreen. Kasa uusia streamereitä näki päivänvalon. Tänään sitten aamusta päätin lähteä paikallisjoelle antamaan niille hieman 'uintikokemusta'.

Aamupäivä oli erittäin synkkä noin kelien puolesta. Maisema oli todella harmaa ja kaiken lisäksi vettä työnti taivaalta tauotta. Niitä pakkasia odotellessa ja myöskin tuon veden muuttumista lumeksi. Joessa veden pinta oli lähtenyt reippaaseen nousuun oletettavasti juuri tuon jatkuvan vesisateen.


Ensimmäisessä paikassa vesi oli myös kirkastunut sitten edellisen reissun. Ikävä kyllä joesta lähtevä löyhkä muistutti ylempänä olevasta jätenvedenpuhdistamosta. Oksennusreaktioita pukkasi! Toisen puistattavan reaktion aiheuttaja lienee paikallinen maajussi, joka oli taas jälleen kerran kipannut kuormallisen jätemaata joen rantaan. Tällä kertaa vanha paikka ei ollut kelvannut vaan maajussi oli keksinyt toisen paikan minne työntää jätteensä.

Ylempänä joella taas silmiin pistää aivan tolkuton määrä roskia. Mielessä kävinkin ajatus, että tätä paikkaa voisi äänestää yhdeksi Etelä-suomen roskaisimmaksi kalapaikaksi. Melkein kuin kaatopaikalla kalastaisi..

Väkisinkin kääntyi päivän aikana ajatus viime aikoina netissä puhuttaneeseen SVK:n tiedotteeseen. Siis siihen, jossa puhutaan talvisesta koskikalastuksesta. Mielestäni suuremman huomion ansaitsisi ehdottomasti toinen SVK:n sivuilta löytävä juttu, mikä toisaalta liippaa aika läheltä myös tätä blogikirjoitustani tästä pikkujoesta. Pienvesien hoito kun näyttää olevan paikoitellen varsin retuperällä. Siitä osoituksena myös tämä kalastuskäytössä oleva 'likaviemäri ja kaatopaikka'.

Niin...Ei muuten ollut piston pistoa parin tunnin kalastamisen jälkeen. Ei edes niihin uusiin streamereihin tapahtumia vaikka olivatkin erittäin hyvän näköisiä vedessä.

Syksyn ensimmäinen mertsariretki

Tänä syksynä on jäänyt mertsareiden jahtaaminen huomattavasti aikaisempia syksyjä vähemmällä, sillä tämän päivän reissu oli vasta syksyn ensimmäinen. Toki olin suunnitellut reissuja jo aikaisemmillekin viikonlopuille mutta aina on ollut jotain muuta. Ja kuten aikaisemmin todettua, niin tuo urheilu on vienyt lähes kaiken 'vapaa-ajan'.


Meinasi mennä plörinäksi tämäkin reissu, sillä aamulla olin onnistunut sulkemaan herätyksen ja jatkamaan unta. Myöhästyin siis aikataulustani ja se laittoi suunnitelmat osittain uusiksi. Koska päivä lyhentyi huomattavasti vaihdoin suunnitellun kohteen hieman lähempänä olevaan. Toivottavasti seuraavalle reissulle onnistun heräämään ajoissa.

Vielä pari päivää sitten ilmatieteenlaitos lupaili varsin leppoisaa keliä tälle päivälle. Se ei todellakaan toteutunut, sillä vettä roimi taivaalta aamusta iltaan tauotta. Varsinainen koiranilma ja varsin uitetulta olo tuntuikin päivän päätteeksi. Onneksi ei ollut kuitenkaan kylmä, sillä auton lämpömittari tiesi kertoa plussaa olevan seitsämän (7) asteen verran. Tuuli oli kuitenkin varsin navakka.


Kuten oikeastaan odotettuakin, niin kalatapahtumia ei ollut tänäänkään. Tuo mertsarien jallittaminen ei ole helppoa ainakaan tuolla idässä. Pieni parvi kolmipiikkejä seurasi ja napsi perhoani, joten edes joku kala tuli tänään nähtyä. Taimenista ei havaintoja...

Täällä ollaan...

Hieman on tullut pideltyä hiljaiseloa tämän blogin suhteen, sillä viime aikoina ei ole ollut paljoakaan kirjoiteltavaa. En ole nimittäin hetkeen tehnyt mitään kalastukseen liittyvää vaan olen lähinnä keskittynyt tuonne urheilupuolelle. Viimeiset viikot on tullut treenattua melkoista tahtia ja se alkaa nyt tuntumaan kropassa. Koska tänään olo oli kuin jyrän alle jääneellä oli aika hieman huilia. Ja koska jotain tekemistä piti kehittää, niin oli aika taas piipahtaa pitkästä aikaa myös joella.


Hieman voi taas muuten 'syyttää' nettiäkin uuden kalastusvireen löytymisestä. Eilen nääs tuli katsottua varsin mukava traileri eräästä kalastusfilmistä. Kiinnostavan oloinen pätkä tuo RISE.

Mutta asiaan... Kävin siis aamulla pyörähtämässä pikaisesti joella. Ensi vaikutelma joesta oli melko synkkä, sillä ensimmäisessä paikassa vesi oli yhtä kuravelliä. Aikani siellä heitin ilman tulosta.



Toisessa paikassa onneksi vesi oli aavistuksen selkeämpää. Odotin, että vesi olisi ollut huomattavasti korkeammalta, sillä onhan viime aikoina kuitenkin satanut ihan kohtuullisesti. Tälläkin hetkellä työntää vettä taivaalta.

Loppujen lopuksi tämä reilu tunnin kalaretki antoi yhden pienen harjuksen, joka 'täräytti' hyvin pieneen mustaan leechiin. Taimenet olivat kateissa mutta ehkä matala vesi on ajanut ne jonnekin suvantoalueille.