Vaikea kala

Yihaa! Pitkä hiljaisuus täällä blogirintamalla on ohi. Edellisestä kirjoituksesta on jo vierähtänyt tovi ja kaksikin mutta se ei tarkoita ettenkö olisi kalassa käynyt. Olen käynyt ja varsin runsaasti. Välissä oli sumariajat, haukikalastusta renkaasta ja lukuisia muita koskireissuja. Näistä olen kuvia laitellutkin lähinnä tuttaville ja naamakirjan välityksellä.

Hieman on kyrsinyt (tai ainakin harmistus on ollut suuri) tässä kevään aikana katsella Suomalaisia koskivesiä.  Joet alkavat olla varsin surkeassa kunnossa, sillä esimerkiksi ennen niin kirkkaat jokivedet ovat kääntynyt kopioiksi Vantaanjoesta. Vedet ovat väriltään sameita tai hyvin sameita. Ja muutenkin kuin vain kevättulvien aikaan. Osoittava sormi erityisesti turvetuotannon suuntaan..

Toisen sormen voi puolestaan ojentaa meitä kalamiehiä kohtaan. Moraali kalavesillä on ollut selvästi löystymään päin, sillä joella käyttäydytään nykyään varsin heikosti. Säännöt ovat enemmän tehty rikottaviksi kuin noudatettaviksi. Jatkuvasti porukka kalastelee luvattomilla alueilla, ilman lupia sekä luvattomilla virityksillä. Ja todellakin, tähän syyllistyvät ihan yhtä paljon perhomiehet kuin muutkin. Saamisen pakko se varmaan ajaa tekemään ihmeellisyyksiä..

No juu. Takaisin tähän hetkeen. Tänä vuonna kun tuo hellekausi alkoi varsin aikaisin, niin olen ollut taas siirtymässä turpien kalastamiseen perholla. Tuo lähijoki kun selvästi tuntuu toimivan parhaiten vesien lämmettyä. Useamman lyhyen piston olen tehnyt tuonne menneenkin viikon aikana. Uusia alueitakin olen hieman tarkastellut mutta kalastanut toki myös tuttuja ja turvallisia paikkoja.

Lähellä on ollut myös todellisen monsteriturvan rantauttaminen. Pitkään olen jahdannut isompia kuin puolen kilon ja kilon väliin asettuvia eväkkäitä. Nyt sellaista tarjottiin mutta eipä pirulainen pysynyt. Muutenkin karkuutuksia on tullut varsin runsaasti. Sama vaiva on jostain syystä ollut myös taimenpuolella...

Yleensä varovaisesti perhon imaisevat kalat ovat niitä jotka jossain vaiheessa väsytystä karkaavat. Puolestaan apinan raivolla iskevät kalat tarttuvatkin paremmin. Turpa onkin siitä hauska kala, että se ottaa perhon ajoittain kunnon raivolla ja tärpin jälkeen painelee siiman päässä suuntaan jos toiseenkin. Kaikinpuolin ovat hauskoja kaloja siiman päässä.

Mutta osaavat nuo olla ajoittain vaikeitakin (no, tuskin koskaan oikein helppoja ovatkaan). Kaloja käy jopa pinnassakin mutta toimivaa pintaviritystä en ole vieläkään löytänyt. Tällä hetkellä tuolla joella pörrää kaislakorentoja sankoin joukoin ja niitä turvat näyttävät ainakin joskus ottavan. Mutta eivät ota oikein säännöllisesti. Aika turhauttavaa mättää pinturia kun sama kala käy kerran tunnissa jotain pinnasta hakemassa...

Siiman päässä kävi myös muitakin kuin turpia. Joki suorastaan kuhisee särkeä ja muuta pienempää kalaa. Koskesta posautti myös varsin tukeva hauki mikä lopulta katkoi siimat. Otti sekin pieneen turpaperhoon. Ja samasta koskesta posautti perhoon myös kirjolohi. Varsinainen yllätyssaalis sekin..

Rip-rap kirjakauppaan

Kanervan Pertti on saanut taas uuden kirjan markkinoille. Mainostan kirjaa myös täällä, sillä opuksesta löytyy isot kasat allekirjoittaneen ottamia kuvia. Menkäähän kauppaan ostamaan!

Mm. Suomalainen kirjakauppa myy tää hintaan 34,95 €. Tässä suora linkki.

Talvi on jo melkein ohi

Talvi väistyi taas hetkeksi ja voisin sanoa, että tänään oli ensimmäinen kevätpäivä. Huolimatta siitä, että vielä on helmikuu. Ei tosin kovinkaan montaa päivää enää. Pian käännytään maaliskuulle eli sumukorentojen kuukaudelle. Tämän päiväinen oli kuin ennakkoa tulevasta. Parhaimmillaan auton lämpömittari nakutteli plussaa kuuden asteen verran. Oli erinomainen kalapäivä!

Perinteinen kalakuva

Huono poseeraaja - siis tuo kala

Aika rutkasti olen perhoja viime päivinä sitonut. Näistä uusista en tällä kertaa kelpuuttanut mukaan kuin muutaman Peeping caddiksen. Tosin ne olivat aavistuksen liian järeästi painotettuja paikkoihin joissa tänään kalastin. Tämän tästä kolisivat pohjaan. Varsinkin kun vesi on viime aikoina laskenut ja siten myös virtaus joessa on hieman rauhoittunut. Toimivia pelejä ovat kuitenkin, joten paikkansa rasioissa ovat ansainneet. Iso kasa muita perhoja jäi odottelemaan kevättä.

Tänään tuli muutenkin kalastettua hieman aikaisempaa enemmän pienillä perhoilla - eli siis larvoilla ja nymfeillä. Indikaattorin alla niitä roikottelin. Thingamabobberin alla. Kalatkin tuntuivat setistä tykkäävän. Peukut pystyssä suorastaan olivat. Tunnustan kuitenkin mätkineeni myös streamereitä ja niistäkin ne pirulaiset nauttivat.

Kalat eivät ole ilmeisesti kaikilla nakertaneet

Tallattua tannerta

Hullu taimen yritti myös nauttia välipalakseen indikaattorini. Kala nousi yllättävän rauhallisesti tavoittelemaan mollukkaa kuin mitä tahansa pinnassa räpistelevää hyönteistä. Ei ollut kyllä ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta. Mutta mitään koukkuja en rupea kohon kylkeen virittelemään. Ei kannata edes ehdottaa :)

Kierteessä

Perhojen sitominen pistää jostain kumman syystä lähtemään kalalle. Kalastaminen puolestaan pistää sitomaan perhoja. Muna vai kana? Edellisellä reissulla kaipailin hieman nymfillä kalastamista. Siitä se ajatus sitten lähti ja täytin nymfirasiaa uusilla 'talvinymfeillä'. Vanha malli ja toimiva sellainen. Kumijalkahärpäke. Alla olevassa kuvassa ei ole näitä nymfejä :)

Järeämpiä matoja

Ihmeellistä on myös se, että uudet perhot saavat aina eniten uittoaikaa. Rasiat pursuavat vanhoja perhoja mutta silti siiman päähän valikoituvat aina ne uusimmat. Taskut ovat täynnä rasioita mutta yhdelläkin taitaisi tälläiset talvireissut pystyä heittämään.

Mietin paluumatkalla enemmänkin noita vanhoja perhoja. Muistan tapauksen jolloin siiman päähän päätyi pari kesää autossa pyörinyt yksinäinen putkiperho. Olin kalassa Ruhanvuolteella Kymijoella. Aikaa tästä on enemmän kuin kymmenen vuotta, sillä Ruhalla en ole vuosiin kalastanut. Enkä Kymijoella muutenkaan. Suunnitelmana on kyllä ollut aloittaa uudestaan. Aikoinaan syksyn perhokisat tuppasivat häiritsemään ja siten syksyinen lohenkalastus sai antaa tilaa perhokisoille.

Siis tuo ikivanha putkiperho päätyi siiman päähän. Ja heti ensimmäisellä laskulla käytin rannassa kympin ja kolmosen kalat.  Ei pidä siis suotta karsastaa vanhojakaan perhoja...

Tänään käytin kuitenkin vain noita uusia perhoja. Puolet päivästä meni nymfeillä onkien ja puolet kärkiuppoavalla streamereitä mättäen. Kaikki kalatapahtumat tulivat jälkimmäisellä metodilla. Ikävä kyllä. Olin sen verran asennoitunut nymfeillä kalastamiseen, että mielelläni olisin jonkun kalan niilläkin tartuttanut. 

Kevyttä väkkyrää pohjasiimakin ;)

Nymfit olivat tänään pintasiiman jatkeena. Hetkeen en ole pintasiimalla kalastanutkaan. Tulipa huomattua, että käyttämäni kutosen siima alkaa olemaan elinkaarensa ehtoopuolella. Aikamoinen väkkyrä siimaksi. Pakkasta oli peräti kuusi astetta, mikä oli enemmän kuin mitä säätiedotus lupasi. Eli olosuhteet vain pahensivat tuota väkkyrää. Pintasiima menee kyllä pian vaihtoon. Ja samalla   myös pohjasiima ja ehkä kelakin. Sen verran pieni tuo kela, että ei oikein kutosen siima pohjineen siihen mahdu.

Vanhat kujeet

Nah...Vuosi vaihtunut sitten edellisen blogikirjoituksen mutta en aio toistaa sitä tuttua kliseetä minkä jokainen tietää. Uusia kujeita en ole todellakaan keksinyt, sillä pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan. Edellisen blogikirjoituksen jälkeen olen toki kalassakin käynyt mutta sanoiksi en ole niitä vääntänyt. Hyviä reissuja kaikin puolin.

Talavi..

Tänään tuli sitten tehtyä vuoden ensimmäinen kalareissu ja hankittua kauden ensimmäiset luvat. Siitä se lompakko alkaa lihomaan mutta ei seteleistä. Pari muuta kausilupaa menee vielä hankintaan.

Respektiä täytyy muuten antaa Pietun viimeiselle blogikirjoitukselle. Siis tälle. Sanoisinko, että Suomen perhokalastusblogihistorian yksi parhaimmista ellei paras kirjoitus. Hyvä Pietu! Uusia blogeja tupsahtelee eetteriin tämän tästä mutta oikeasti harvaa tekstiä tulee edes luettua kokonaan. Pietun juttu kestää vaikka useammankin lukukerran.

No joo... Päivä meni siis streamereitä paiskaten kärkiuppoavalla siimalla. Siis ne vanhat kujeet käytössä. Uutta on se, että vaihdoin siiman merkkiä ja olen vihdoin löytänyt siiman mikä toimii kyseisellä vavalla. Perhoissa oli myös jotain pientä lisämaustetta mutta hyvin perinteisellä kaavalla kuitenkin. Mukanani oli myös pintasiimalla varustettu kela mutta enpä jaksanut turata siiman/kelan vaihtojen kanssa. Syönti ei ollut ehkä ihan parhaasta päästä mikä olisi osaltaan puhunut nymfikalastuksen puolesta. Eli siis siiman vaihdon jälkeen olisi ollut tasapainoisempi setti käytössä noin nymfihommeleita ajatellen.

Hah! Pipo vinossa! Yo man...

Streamerit kuitenkin tehosivat edes sen verran, että uusi kalastuskausi on myös kalojen osalta avattu. Tuli siis jatkettua, siitä mihin mennyt kausi jäi...Onnistuneisiin kalastusreissuihin. Pxi ehkä erimieltä, sillä hänen perhovapansa lyheni muutaman sentin tällä reissulla. Toivottavasti ei kutistu enempää...

Oikeassa sivupalkissa muuten taas tämän talvinen sidontaprojekticountteri. Kovin hitaasti syntyy uusia perhoja. Potku persuksiin omalla monolla!

Kypäräsankareita uittamassa

Nyt olisi talvea peräti vajaa pari viikkoa takana. Pakkasiakin on pidellyt. Eilen jopa aamusta - 22 C. Ja se kyllä näkyy jo vaikka reilu viikko sitten oli useita asteita plussalla ja kellurenkaassa tuli vielä istuskeltua. Nyt on joetkin jo aika tiukasti jäässä. Ei olisi uskonut, että niin nopeasti. Yllätys se olikin, kun tänään joen rantaan kurvattiin.

Pilkkipaikkako?

Ei ole nimittäin koskaan olleet nuo tutut joet niin pahasti jäässä kuin juuri nyt. Ja tähän aikaan vuodesta. Ja huolimatta siitä, että vettä huilaa joessa reilusti. Talviselta näytti eli oikein sopivaa talvikalastusta ajatellen..hih. Pakkastakin vielä...

Ihan jokaiseen suunniteltuun paikkaan emme heittämään päässeet. Ei lähimainkaan. Jäätä ja lisää jäätä. Tukeva kuori suvantojen päällä. Rantapenkoilla lepäili jäälauttoja joiden paksuus jotain viidentoista sentin luokkaa. Ei silti ole asiaa oikein jään reunalta heittämään, sillä useissa paikoissa on runsaasti vettä alla. Eikä se jää oikeasti ole kovinkaan paksua. Ritisee ja ratisee alla.

Kypäräsankari - Helmethero

Sulaa löytyi kuitenkin sen verran, että perhon sai veteen. Pääsinpähän testaamaan uusia kypäräpäisiä streamereitä. Ihan hyvin tuntuivat toimivan. Muutaman kalankin mielestä. Syvälle piti perhot saada muutenkin. Ja hitaasti. Mutta näihän se usein on kylmän veden aikana.


Tästä kohti seuraavaa sidontasessiota ja uutta sulaa hakemaan...viimeistään keväällä ...

Mötköä tuulessa

Koska pari edellisistä haukireissua meni lähinnä pieniä pulikoita nostellessa, niin oli aika suunnata uusille vesille. Linnuntietä tosin matkat ovat varsin pieniä, sillä edelleen pysyn saman kunnan alueella. Karttoja ja ilmakuvia on tullut taas tutkittua ahkerasti.

Säätiedotus lupasi varsin tuulista keliä ja sitä se todellakin oli. En antanut sen häiritä, sillä alueella jonka olin valinnut oli kyllä riittävän suojaisia paikkoja kellurengaskalastukseen. Ja loppujen lopuksi aallotkin olivat yllättävän 'lempeitä'. Ei sellaisia teräviä ja hakkaavia vaan loivasti keinuttavia. Paluumatkalla oli iso mäntykin kaatunut tielle, joten tuulen voima oli kuitenkin ollut päivän aikana varsin navakka.

Kerrankin olin varsin aikaisin liikeellä mutta silti ensimmäinen valoisa tunti meni aivan johonkin muuhun kuin kalastukseen. Tuntia aikaisemmin ehkä pitäisi jo veden äärelle siirtyä. Aamu kun tuntuu olevan aina varsin tehokasta kalastusaikaa. Nytkin päivän ensimmäiset kalat olivat heti selvästi vauraampia. Ensimmäinen kala, joka  nousi n. 15 minuutin kalastamisen jälkeen, oli jo 5.3 kg. Pari heittoa kalan vapauttamisen jälkeen siiman päässä potkutteli arviolta 7-8 kg:n kala mutta sepä ei pysynyt aivan loppuun asti koukussa.

Tästä päivä jatkui kiivaan perhojen vaihtelun ja paikkojen hakemisen merkeissä. Löysinkin toimivan yhdistelmän ja kalaa nousi hetken aikaa varsin mukavaa tahtia. Pieniä pulikoita ja oli aika siirtyä toisaalle sekä pitää tauko.

Päivän kääntyessä iltapäivälle ja ottiperhon löydyttyä oli kalastus varsin leppoisaa. Käytin renkaassa 4.5 kg:n hauen ja kasan pienempiä. Mutta siinä vaiheessa, kun eräs pieni lahti oli jo hyvin pommitettu, päätin siirtyä takaisin alueelle, josta aamulla olin isomman kalan karkuuttanut.

Kyseinen paikka oli kuitenkin tällä kertaa 'tyhjä'. Viereisen kaislikon keskeltä irtosi kuitenkin ensin pienempi kala. Tästä pari heittoa ja pinnassa posahti oikein kunnolla. Hieman järeämpi kala oli ottanut perhon. Vedin kalan maltilla ulos ruohojen keskeltä ja ohjasin renkaan maihin, jossa väsyttelin loppuun 'mötkön'.

Vaaka heilahtikin omiin ennätyslukemiin ja entinen reilu 8 kg:n tilastomerkintä siirtyi historian kirjoihin. Digitaalilukema näytti nimittäin 9.3 kg, joten oli  aika ottaa oikeinkalakuva. Paikalle oli pelmahtanut ohikulkija ihmettelemään kalaa, joten tyrkkäsin Gopron miehelle. Sen verran tutisevat kädet oli kuitenkin kuvaajalla, että hämärtyvässä illassa ei kovinkaan kummoista kuvaa tullut. Mutta kyllä tuosta juuri ja juuri kalan erottaa...