Pilkkihommia

Onpahan taas ollut erikoinen talvi. Joko on liian kylmää ja lumista tai sitten liian lämmintä. No, ei oikeasti voi olla koskaan liian lämmintä. Tai ainakaan talvella.

Perhohommissa en ole käynyt edes vielä tämän vuoden puolella. Siksi tämä on oikeasti erikoinen talvi. Yleensä kun olen aika paljon kalastanut myös talvella perholla. Tämä perhokalastuslama itseasiassa alkoi jo viime vuoden alkukesästä kun se hirmuinen helleaalto iski. Lämmin vesi vaikutti niin paljon kaloihin, että itsekään en ole siitä vielä toipunut. Loppukaudesta kävin vain yhden jokireissun ja se osoitti, että jotain oli tapahtunut.

Se siitä. Jostain syystä tuon jokilaman jälkeen olen innostunut kalastamaan myös muilla välineillä kuin perhovälineillä. Pilkillä olen nyt käynyt enemmän kuin edellisenä 15 vuotena yhteensä. Välineetkin ovat lisääntyneet siinä samassa, sillä vanhat vehkeet tuli jossain vaiheessa hyvin pitkälti laitettua kiertoon. Nyt on uutta tasuria, kairaa ja kaikuluotainta. Itseasiassa tuo viimeinen eli kaikuluotain laittoi kummasti potkua tähän hommaan. Deeperin mollukka kun on vielä yksinkertainen käyttää ja kulkee helposti mukana. Erinomainen laite pilkkihommissa.

Mutta eiköhän tämä tästä hiljalleen käänny myös tuonne perhohommien puolelle. Perhoja on ainakin taas syntynyt riittävästi. Eikä tuohon sumariaikaankaan todellakaan ole pitkästi. Ainoa vaan, että onko siellä joessa enää kaloja kesän jäljiltä. Sen näkee pian...

Ps. Blogin ulkoasu vielä vähän vaiheessa...

+32

Nyt on kai sitten se tukalan helteen aika. Vai onko tämä nyt se Iltapäivälehtien hehkuttamatta seksihelle? Mittarissa lukema +32 C eli kuumaa joka tapauksessa. Itse pitäisin tätä jo tappavana helteenä. Vanhemmille ihmisille ja lohikaloille ainakin. Veden lämmöt nimittäin huitelevat nimittäin nyt niissä lukemissa, että kalastus ei ole koskivesissä missään tapauksessa järkevää.

Onneksi Suomesta löytyy vastuullisiakin tahoja eli nyt osa koskikohteista on tilapäisesti suljettuna lämpimien vesien takia. Näille paikoille pitää ehdottomasti nostaa hattua. Ja muiden olisi syytä seurata esimerkkiä. Myös kalastajien kannattaa itsekin tehdä se päätös, että jättää lohikalojen kiusaamisen siihen asti kunnes vedet ja kelit viilenevät.

Jos saalistusvietti elää kuitenkin ylitsepääsemättömän voimakkaana, että suosittelen muiden kuin lohikalojen kalastamista. Esimerkiksi särkikalojen kanssa voi olla oikein hienoja kalastushetkiä.

Itse nappasin tänään kevyen vavan ja pari pinturia mukaan ja kävin hetken tavoittelemassa turpia. Jokirannassa oli tuskaisen kuuma ja shortsivarustuksessa nokkospusikossa kyntäminen itsessään ei ollut sen suurempi nautinto. Kalastus kuitenkin pintaperholla oli hienoa, sillä isommat kalat olivat tänään varsin varovaisella päällä. Perho ei saanut viistää lainkaan, sillä tämä aiheutti vain kalojen pakoreaktion.

Kaloja näkyi kuitenkin ihan kivasti ja muutama vauraampi kävikin rannassa. Suun pieli oli lävistetty lähinnä Nelson Caddis -pinturilla.

Tämäkin pinturilla

Kalliojärven kellukisa

Jassåå...edellinen blogin postaus näkyy olevan viime syksyn Evon/Syväjärven kisoista. Katkaistaan siis hiljaisuus raapustelemalla parit rivit Evon/Kalliojärven kisasta.

Lauantaina 27.5 avasin siis tämän vuoden kisakauden kellumalla kelluntarenkaassa Evon Kalliojärvellä. Tai siis johan nuo pari käytyä syksyn kisaa olivat tämän vuoden karsintoja mutta tämä nyt ensimmäinen vuoden 2017 puolella. Kalliojärvellä on joskus ennenmuinoin tullut kalastettua enemmänkin mutta viime vuodet ko. kohde on ollut kiinni. Täysin avoin se ei ole nytkään, sillä yksittäisia lupia sinne ei ole myyty. Ainoastaan koko järven varaamalla on kalalle päässyt.

Kalliojärvellä kisailtiin myös ensimmäistä kertaa karsinnoiden merkeissä. Joku junnu-SM siellä on takavuosina käyty mutta siitäkin on aikaa. Järvi oli jaettu kahteen sektoriin eli eri ryhmät kalastivat eri puolilla järveä. Kaksi sektoria, kaksi ryhmää.

Itse aloitin B-ryhmässä järven eteläisestä päädystä. Ja päätyihin kalastajat nimenomaan pakkautuivat. Pari kalaa taisi kisan aikana tulla jostain muualta kuin aivan järven ääripäistä. No, itse siis siellä eteläisessä päädyssä. Tai oikeastaan kalastin koko ajan hieman etäämmällä itse päädystä. Ensimmäinen kalatapahtuma tulikin aika nopsaan, sillä äksy kirjolohi nappasin boobyn ensimmäisten minuuttien aikana. Tästä seurasi pitkä hiljainen hetki ennenkuin juuri ennen jakson loppua oli pari tapahtumaa ilman tarttumisia. Yhdellä kalalla ei kyllä tässä vaiheessa pitkälle menty.

Toisella jaksolla sitten siellä järven pohjoispäässä olikin enemmän tapahtumia. Istutuspääty eli ehkä sekin selitti jotain. Tuoreet kalat pyörivät melko pienellä alueella. Taas ensimmäinen kala kävi haavissa melko nopeasti. Ja taas tästä seurasi pienehkö hiljentyminen ennenkuin lukuisten perhojen vaihtojen sekä siiman vaihdon jälkeen alkoi tapahtua. Neljä kalaa lisäkalaa kävi mitattavana ja vieläpä karkuutin jonkun. Viidellä kalalla sitten jaksovoitto.

Kolmannella jaksolla taas sitten sinne hiljaisempaan päätyyn. Ja hiljaista piteli, sillä koko jakson aikana itselläni oli vain yksi kalatapahtuma eikä sekään tarttunut. Tärkeä kala olisi ollut. Tältä jaksolta B-ryhmässä kalat vain Aapolle ja Pietulle.

Neljäs ja viimeinen jakso taas siellä paremmassa päädyssä. Nyt Pietu innostui oikein kunnolla ja väsytteli tämän tästä kaloja. Aina jaksovoittoon asti. Itse onnistuin kaivelemaan pari kalaa sekä parit muut tapahtumat. Pienenä virheenä pidin, että hiljaisuuden vallitessa en tehnyt muutoksia vaan tahkosin liian pitkään samalla setillä. Aivan jakson loppuun nimittäin tapahtumia heti sen jälkeen kun niitä muutoksia vihdoin tein.

Kokonaisuutena oli ihan kohtuullisen hyvä kisa. Kaukana ei jälleen kerran ollut podiumsijatkaan mutta ehkäpä sitten ensi kerralla. Tulevana viikonloppuna käyn kisat Nukarilla ja myös toisen Vantaanjoen kisan. Lirkkimistä tiedossa vähävetisessä Vantaanjoessa siis...

Syväjärven karsintakisa

Nyt oli...draamaa kerrakseen. Aivan uskomaton kohelluskisa osaltani tämä Evon Syväjärven SM-alkukarsintakisa. Jos viikkoa aikaisemmin tuskailin katkenneiden perukkeiden kanssa, niin tällä kertaa tuskailin oikeastaan kaiken muunkin kanssa.

Syväjärven kisa käyntiin nyt kolmatta kertaa ja koska aikaisemmatkin kisat ovat olleet varsin vähäkalaisia, niin eipä nytkään mitään iloittelua ollut odotettavissa. Kalaa on viime aikoina tuuppattu lampeen ihan huolella, mutta koska syksyinen kirjolohi on usein oikukas, niin tottakai se oli oikukas myös nytkin. Treeneissähän paria päivää aikaisemmin ne olivat vähemmän oikukkaita naapurijärvellä...

Tuuli oli varsin kova heti aamujaksosta alkaen. Itse nostin arvonnassa A-ryhmän lapun eli heti aamusta pääsin siis vesille. Ajoankkureille oli todellakin tänään käyttöä. Venekaverin kanssa yritimme tavoitella driftejä järven oikealta laidalta (lähtörannasta katsottuna siis) eli siltä hieman tyynemmältä puolelta. Vene oli todella kiikkerä ja reagoi tuuleen varsin ärsyttävästi. Ajoankkurin sijoittelullakaan emme saaneet sitä kulkemaan haluttua linjaa vaan jakson kalastamisesta tuli varsin sahaavaa jatkuvan paikanvaihdon myötä.

Ensimmäisellä jaksolla alkoi myös tapahtumaan. Varsin uusi (kolmatta kertaa käytössä ollut) Airflon 3-upposiima napsahti heitossa poikki. Vain pari kierrosta siimaa oli kelalla. Onnistuin kauhomaan siimanpään veneeseen ja siten myös siiman ennenkuin se ehti uppoamaan. Yritin nopeaa kelan ja siiman vaihtoa mutta tässä rytäkässä sitten Vissun gt4 otti ja katkesi kärjestä. Helposti meni sekin. Onneksi sentään oli varavapa veneessä ja siihen kelan ja siiman vaihto onnistui. Hetken päästä sentään 5-upolla uitettuun perhoon otti kalakin.

Mutta eipä siinä vielä kaikki. Ilmeisesti jakson jälkeen paluumatkalla rantaan haavi tippui veneestä. Tai ainakaan sitä ei enää mistään löytynyt tuon kalan haaviamisen jälkeen. Kalustotappiota oikein urakalla. 

Toinen jakso sentään meni ilman kommelluksia. Mutta meni ilman kalojakin vaikka pari kalaa kävi vetelemässä siimanpäässä. Venekaveri Kai sentään sai pari kalaa kaukaloonkin asti.

Viimeisellä jaksolla sitten jatkettiin Ismon kanssa koheltamista. Ismolla oli heti alkuun yksi kala hetken kiinni mutta se irtosi pinnassa. Kovimman tuulen alueella vedin ensin perholitkan uppotukkiin ja koko setti jäi sinne. Sitten ajoankkuri pamahti myös uppotukkiin ja jumissa oltiin. Melkoinen tovi ankkuria revittiin tukista. Jouduin leikkaaman narut poikki parista kohdasta.  Ankkuri tuli sentään ylös mutta paikkaavat toimenpiteet eivät onnistuneet. Tämän jälkeen 'lakana' ei toiminut enää kunnolla, sillä se ei täysin avautunut tuulessa. Kalastus meni siten myös pieleen.

Päivän aikana tuli siis erittäin paljon kalustotappioita. Tosin tuli niitä muillekin, sillä Syväjärven uppotukit taisivat nielaista 5 ajoankkuria päivän aikana. Varmasti ennätys lajissaan.

Harjoittelun kautta

Vauhtiin kun on taas päästy, niin raapustellaan taas hieman lisää. Risulammen kisa jäi sen verran kummittelemaan, että jotain piti tehdä. Heti kisan jälkeen väänsin n. 70 uutta järviperhoa. Kasasta löytyi erilaisia boobyja, leechejä, nymfejä sekä buzzereita. Perhoista ei siis tässä vaiheessa pitäisi olla homma kiinni. Entisiäkin kun enemmän kuin riittävästi.

Lisäksi kun vielä tuli mahdollisuus käydä iltapäivästä järvellä, niin olihan se mentävä liottelemaan uusia perhoja Evon järvien lievästi ruskehtavassa vedessä. Syväjärvellä kun on tuleva viikonloppuna vielä venekisat, niin tämähän oli melkein täsmäreeniä. Toki tänään heitin vain rannalta, sillä Evon kioskikausi on jo ohi. Niemisjärvillä siis olin.

Sää oli mitä upein syksyinen. Pieni tuulenviri toki järvellä kävi mutta tyveniäkin hetkiä oli. Ja noiden tyvenien hetkien aikana harvakseltaan kävi joku kalakin pinnassa. Edellisen käynnin perusteella olin myös siis täydentänyt buzzerivalikoimaakin. Viimeksi nimittäin oli pienehkö kuoriutuminen käynnissä. Vaikka tänään käytin noin yhden neljäsosan ajasta (kolmen tunnin lupa) buzzereiden uitteluun, niin haluttuun tulokseen en niillä päässyt. Ihan muut perhot tuntuivat toimivan.

Viikonlopusta viisastuneena kaivelin varastoista perukesiimoja mukaan. Laatikon pohjalla lojuikin vaatimaton 500 metrin rulla Sufixin 0.28 mm siimaa. Varsin järeätä paksuutta mutta eipä tuo tuntunut kaloja haittaavaan. Hyvin ottivat tuollaisenkin kaapelin päähän viritettyihin perhoihin. Eikä pohjaakaan tällä taktiikalla jäänyt yhden yhtä perhoa. Viimeksi kun mätin uppotukkeihin puolikkaallisen rasian perhoja.

Noin niinkuin yhteenvetona. Paras lampipäivä tälle vuodelle....

Risulammen karsinta 2016

Harvakseltaan kilpailu jatkuu edelleen. Tällä kertaa olin mukana Risulammen syyskarsinnassa. Tein tuossa huomion, että aika vähän kilpailen nykyään joella eli painotus on ollut lampikisoissa. Vaikka ns. harjoittelu järvillä on ollut aika olematonta. Ja valmistautumatta tähänkin kisaan tuli lähdettyä. Ellei valmistautumiseksi lasketa viikkoa aikaisemmin tehtyä kolmen tunnin pistoa Evon Niemisjärville.

Risulammella olen kilpaillut usein aikaisemminkin. Onhan kyseessä varsin perinteinen syyskisa. Ja varmasti kenellekkään ei tule yllätyksenä, että lampikisana tämä on ollut aina yhtä oikukas. Kalaa tulee hyvin avausjaksolla ja sen jälkeen ongitaan kaivoa. Toki voittajat ovat löytyneet aina ja aina tulevat löytymään...

Ihan kivaltahan se näytti tuo kisan alku. Ensimmäinen rontti runttasi perhoon kiinni jo ensimmäisellä heitolla kuitenkin tarttumatta. Uusi perhojen eteen roimaisu sitten noukki kalan jo haaviin asti. Parin kalan jälkeen kuitenkin alkoi tapahtumaan jotain minkä eli olisi suonut jatkuvan pitkin päivää...

Nimittäin heikko välineiden kestävyys. Jotenkin mystisesti tälläisiä päiviä tulee, että siimat paukkuvat jatkuvasti poikki. Kaloja siis tarjottiin mutta perukkeet katkesivat tämän tästä vaikka erityisen tiukalla en kaloja pitänyt. Eikä kalatkaan mitään supervihaisia olleet.

Jotain mielenkiintoistakin kuitenkin siimojen napsumisesta seurasi. Kakkosjaksolla kalastin poolia 9. Tapahtumia oli ihan kivasti, sillä katkotin kahden kalan kanssa ja yksi irtosi hypyssä. Haaviin ja mittakaukaloon ei tietenkään taaskaan mitään tuollaisella suorituksella.

Eli katkotin siis kirjon kanssa ja heittämäni kaksi perhoa katosivat sen sileän tien. Nämä perhot kuitenkin löytyivät kuitenkin muutama tunti myöhemmin. Iltapäivällä kalastin poolia yksi (1) eli siis aivan toisessa päässä lampea. Perholitka kynti pohjasta mukaansa metrisen pätkän siimaa missä killui pari perhoa. Yllätys, yllätys! Nehän olivat omat perhoni mitkä jäivät kalan suuhun aivan toisessa päässä lampea. Jotenkin aivan käsittämätön tapahtuma. Lottokin oli tekemättä.

Tulevana viikonloppuna olisi sitten tarkoitus uitella perhoja Syväjärven karsinnassa. Toivottavasti joku lohi kävisi perhoon silloinkin kiinni. Ja tulisi jopa haaviin!

Videota Nukarin sm-alkukarsinnasta