Risulammella olen kilpaillut usein aikaisemminkin. Onhan kyseessä varsin perinteinen syyskisa. Ja varmasti kenellekkään ei tule yllätyksenä, että lampikisana tämä on ollut aina yhtä oikukas. Kalaa tulee hyvin avausjaksolla ja sen jälkeen ongitaan kaivoa. Toki voittajat ovat löytyneet aina ja aina tulevat löytymään...
Ihan kivaltahan se näytti tuo kisan alku. Ensimmäinen rontti runttasi perhoon kiinni jo ensimmäisellä heitolla kuitenkin tarttumatta. Uusi perhojen eteen roimaisu sitten noukki kalan jo haaviin asti. Parin kalan jälkeen kuitenkin alkoi tapahtumaan jotain minkä eli olisi suonut jatkuvan pitkin päivää...
Nimittäin heikko välineiden kestävyys. Jotenkin mystisesti tälläisiä päiviä tulee, että siimat paukkuvat jatkuvasti poikki. Kaloja siis tarjottiin mutta perukkeet katkesivat tämän tästä vaikka erityisen tiukalla en kaloja pitänyt. Eikä kalatkaan mitään supervihaisia olleet.
Jotain mielenkiintoistakin kuitenkin siimojen napsumisesta seurasi. Kakkosjaksolla kalastin poolia 9. Tapahtumia oli ihan kivasti, sillä katkotin kahden kalan kanssa ja yksi irtosi hypyssä. Haaviin ja mittakaukaloon ei tietenkään taaskaan mitään tuollaisella suorituksella.
Eli katkotin siis kirjon kanssa ja heittämäni kaksi perhoa katosivat sen sileän tien. Nämä perhot kuitenkin löytyivät kuitenkin muutama tunti myöhemmin. Iltapäivällä kalastin poolia yksi (1) eli siis aivan toisessa päässä lampea. Perholitka kynti pohjasta mukaansa metrisen pätkän siimaa missä killui pari perhoa. Yllätys, yllätys! Nehän olivat omat perhoni mitkä jäivät kalan suuhun aivan toisessa päässä lampea. Jotenkin aivan käsittämätön tapahtuma. Lottokin oli tekemättä.
Tulevana viikonloppuna olisi sitten tarkoitus uitella perhoja Syväjärven karsinnassa. Toivottavasti joku lohi kävisi perhoon silloinkin kiinni. Ja tulisi jopa haaviin!
No comments:
Post a Comment