Mertsarit taas mielessä

Jälleen kerran auton keula osoitti etelää ja merellisiä kalastusvesiä. Tällä kertaa pääsin tavoittelemaan mertsareita ensimmäistä kertaa veneestä käsin sillä olin matkalla kalaan Markuksen kanssa. Veneen kanssa liikkuessa avautuu huomattavan paljon enemmän uusia paikkoja kuin rannalta heitättäessä. Suomenlahden rannat ovat erittäin tiuhaan ranta-asuttuja joten hyviä paikkoja ei montaa löydy. Veneellä taas mahdollisuudet ovat lähes rajattomat.

Teimme jo edellispäivinä suunnitelmat missä kalastaisimme. Ilmatieteenlaitos lupaili varsin kohtuullista tuulta eli n. 7 metrin sekuntituulia. Aallot kuitenkin kasvoivat ajoittain yllättävän isoiksi päivän aikana. Pääsimme tosin kalastamaan myös aivan tyyniäkin paikkoja.



Aluksi heitimme ankkuroidusta veneestä erittäin hyvän näköistä karikkoaluetta. Kiertelimme kivikkoa ympäri ja totesimme, että on parempi hakea paikkoja jossa pystyisimme heittämään myötätuuleen. Tuuli oli nimittäin kuitenkin sen verran voimakasta, että vastatuuleen heittäessä siimat tahtoivat palautua turhan lähelle.

Evästauon jälkeen teimme uuden suunnitelman ja päätimme heittää myös rannalta. Olihan taukopaikan lähellä erittäin makoisan näköinen niemenkärki ja tyynen puolella oleva pohjukka. Päivä jatkui kuitenkin kalojen puolesta varsin hiljaisena.



Hyppäsimme uudestaan veneeseen ja painelimme aikaisempaa kovempaan tuuleen ja tuiverrukseen. Muutaman karikon ja lahden pohjukan jälkeen suuntasimme takaisin lähtörantaa kohden sillä hämärä alkoi laskeutumaan. Oli muuten taas erittäin hienon näköinen punainen taivaanranta.

Kalastuspäivän viimeisinä hetkinä sain yhden kalan ottamaan ilman tarttumista. Kyseistä paikkaa olen heittänyt myös rannalta ja tiesin siellä pyörivän usein kaloja.

Päivän päätteeksi totesimme Markuksen kanssa yhteen ääneen, että ei ole helppoa meritaimenen kalastus..