Kelit ei ole olleet vieläkään kovin talvisia. Lunta oli maassa taas peräti päivän verran muutama päivä sitten. Toisaalta...ei haittaa ihan hirveästi, sillä kalakelit pysyvät varsin siedettäväni. Ladulle kuitenkin tekisi jo hieman mieli.
Vapa kättä piti jälleen kerran lähteä vetristelemään merelle. Keli näytti sopivan tuhnuisesta mutta ehkä hieman tuuliselta. Ennakkotieto oli noin 14 metrin sekuntituulesta. Mutta kyllähän se kalastus tuollaisellakin myräkällä onnistuu.
Ja myräkkähän siellä oli. Aaltojen kohina kuului jo kauaksi rannasta eli hyvän matkaa ennen kuin edes näimme vettä. Tuuli taisi olla jotakuinkin etelästä joten vastatuuleen paiskomista ei voinut mitenkään välttää.
Tällä kertaa ei tarvinnut kovinkaan kauan roiskia ennen ensimmäistä kalatapahtumaa. Olin siirtynyt parin ison kiven lohkareen väliin ja vetäisin pari kertaa siimaa kelalta ja kiskaisin perhon aaltoihin. Otin lisää siimaa kelalta ja aloitin ensimmäistä kunnollista heittoa. Perho kiihdytti kulkuaan kohti rantaa ja samalla jostain ampaisi oikein komea taimen seuraamaan perhoa. Kala tuli perhon perässä aivan jalkoihini imaisematta sitä kuitenkaan kitusiinsa. Uusinta heiton yritys säikäytti sitten kalan tiehensä.
Jokunen aika sitten manasin, että en ole koskaan nähnyt kunnon taimenen pintakäyntiä merellä. Välitömästi tuon jälkeen pääsin sitten sen pintakäynnin näkemään. Viime reissulla taas manasin, että taimenet eivät ole merellä koskaan pelkästään pyörähtäneet perhon perässä. No, sekin tilastovirhe on sitten tämän reissun jälkeen korjattu. Harmi, että kala ei ottanut kunnolla. Olisi nimittäin ollut varsin vauraan kokoinen eväkäs.
Puhtia heittämiseen tuli taas roimasti lisää. Loppupäivän paiskasimme kuitenkin ilman sen suurempia tapahtumia. Tuuli yltyi entisestään ja oli lopulta jossain 16 sekuntimetrin kieppeillä. Varsin reippaanlaisia aaltoja ja pärskeitä siis.
Reissun tappiopuolelle jouduimme kirjaan Pussin kivikossa katkoman rannarin ja ampparin. Siimakori siis hänelle hankintalistalle :)
No comments:
Post a Comment