Reissu ei meinannut ottaa käynnistyäkseen sitten millään. Kun tein vielä kotona lähtöä, niin ensin oli kateissa perhokela. Sitten perukesiimat. Puolisen tuntia posoteltuani muistin, että perhot jäivät kotiin. Ei muuta kuin ympäri ja hakemaan. Perillä ensimmäisten heittojen jälkeen kirosin taas, sillä en ollut muistanut uusia lenkkiä rannarin päähän. Nyt nytkähteli jatkuvasti siimaa sisäänottaessa. Ruosteessa olen, myönnän. No, ehkä ensi reissulle sitten.
Hieman oli hankala asennoitua mertsarien kalastamiseen, sillä kelihän oli suorastaan kesäinen. Lehtikin vielä puussa. Normaalisti olen aloittanut kauden jotakuinkin räntä- tai lumisateessa. Onneksi sentään tuuli kohtalaisen navakasti. Komeita aaltoja oli!
Ensi viikonloppuna olisi edessä Risulammen kisa, joten ei välttämättä jaksa enää sunnuntaina merelle. Tosin jos kisa ei mene taaskaan putkeen, niin pakkohan se jotain yrittää. Siinä tapauksessa nokka on varmasti kohti Suomenlahtea.
No comments:
Post a Comment