Hirvivaara

Oli taas aika suunnata auton nokka kohti etelää. Menomatkalla onnistuin jo näkemään neljä hirveä tien vieressä. Näistä ensimmäisten kohtaaminen sattui moottoritiellä, jossa kaksi hirveä pamppaili hirviaitojen sisäpuolella. Onnistuin kuitenkin nämä 'kaverit' väistämään. Moottoritien jo päätyttyä näin vielä pari hirveä lisää. Itseasiassa menomatkalla odotin näkeväni lähinnä peuroja. Niitä näkyi vasta paluumatkalla, jolla bongasin kolme valkohäntäpeuraa (siis valkohäntäkauriita jos tarkkoja ollaan) ja yhden metsäkauriin.

Auton nokka osoitti siis kohti Suomenlahtea, sillä syksyn ensimmäinen mertsariretki oli tosiasia. Tällä kertaa onnistuin jättämään kotiin vahvemmat perukesiimat. Ei mitään uutta, sillä aina kauden ensimmäisellä retkellä jotain jää kotiin. Yleensä kotiin jätetty esine on ollut siimakori mutta tällä kertaa se oli mukana.

Tänään päätin lähteä tutkimaan itselleni aivan uutta aluetta. Tiesin tosin, että näiltä alueilta muut ovat taimenia tavoittaneet mutta itselleni tämä paikka oli uusi kokemus. Hienoa paikkaa ja erittäin helposti saavutettavissa.

Mutta aivan kuten usein aikaisemminkin, niin tämä ensimmäinen reissu oli tyhjän pyytämistä. Omat mertsaritapahtumat ovatkin olleet lähinnä loppuvuodesta. Tästä se kuitenkin alkaa...

Iltahämärän jos laskeutuessa palailin pientä metsäpolkua takaisin autolle. Ohitin pienen kesämökin reilun matkan päästä. Paikalla oli varoitus koirasta mutta mitään ei näkynyt. Jatkoin matkaa pimeän metsän siimekseen. Yllättäen takaa kuului epämääräistä ryminää. Iso dobermanni rymisteli sieltä valkoiset hampaat vilkkuen aivan lähituntumalle. Onneksi sieltä mökiltä kuului kuitenkin käsky, mikä pysäytti otuksen hetkeä ennen kuin se tavoitti kinttuni.