Jo menomatka venyi pahasti, sillä sisäinen lintubongari pakotti pysähtelemään ja tuijottelemaan taivaalla liihottavia haukkoja. Niitä näkyikin yllättävän tiheään. Hyvä sää oli ajanut selvästi linnutkin saalistamaan. Joelle päästyäni sitten juoksentelin hetken kameran kanssa haikaran perässä saamatta yhtäkään kuvaa aikaiseksi. Sinne se kalastusaika siis hupeni.
Kalapuolella oli muutenkin hurjan erikoinen reissu Hammolle, sillä ensimmäistäkään lohikalaa en käyttänyt ylhäällä (kasan ahvenia kylläkin). Nieriöitä kyllä näkyi mutta näitä en tavoitellut nyt lainkaan. Käytettävissä ollut vähäinen kalastusaika nimittäin hupeni kun yritin jallittaa kahta erittäin säikkyä kirjolohta. Konttailin ja hiiviskelin pusikossa yrittäen päästä varovaisesti tarjoamaan näille perhoa. Ikävä kyllä viimeistään heittoliike ajoi ne pakosalle. Ai miten niin vaikeita kaloja?
Ja miten niin heittäminen on tuolla pusikossa joskus vaikeaa? Ja vielä yli kahdenkymmenen pusikkotreenivuoden jälkeen ;)
5 comments:
Jaa, eikö GoPro:lla onnistunut suuntaus kohilleen vai mikä oli?
Suuntauksessa ei ollut mitään vikaa ;)
Tuossa puussa on pakko olla joku magneetti :)
-Aki T
Ahaa. Ilmankos tuo sama paikka on ennenkin imenyt mun perhot. Tosin tuossa oli oksien välissä n. 25 cm kolo mihin piti perho sijoittaa.
Kieltämättä aika haasteellinen kolo johon heittää mutta magneettia siinä on, sano minun sanoneen...
-Aki T
Post a Comment