Tänään sainkin temmeltää pitkään ennen kuin kaloja alkoi löytymään. Tai siis löytyi kaloja jo kalastusretken alkupuolellakin mutta olivat lähinnä pieniä taimenen penikoita. Kirjolohia kun tavoittelen, niin alamittaisia taimenia ei voi oikein kaloina pitää.
Koska kalat olivat varsin nirsolla päällä, niin rasiasta lähti siiman päähän mitä ihmeellisimpiä perhoja. Tulosta tulikin perholla, jolla tähän mennessä en ole kalaakaan saanut. Perhona ei nyt niin ihmeellinen, sillä leechi oli kuitenkin kyseessä. Väriyhdistelmä vain oli allekirjoittaneelle hieman erikoisempi. Ei liene yllätys mutta rasiasta löytyy eniten mustia ja oransseja leechejä.
Toisaalta hyvä, että välillä kalastus on hieman vaikeampaa. Silloin pääkopassa raksuttaa huomattavasti enemmän. Vaikeina hetkinä perhoja ja tekniikoita tulee vaihtaneeksi useammin. Lisäksi takaraivossa syntyy ideoita, että mitä sidontapenkin ääressä pitäisi tehdä. Tämän reissun jälkeen on siis aika toteuttaa näitä joella syntyneitä ideoita.
Toisaalta pitää olla tyytyväinen vähäisistäkin onnistumisista. Työn teon kautta saadut kalat 'maistuvat' melkeinpä parhaimmilta. Nettipalstoja lukiessa ei voi kuin ihmetellä kalamiehiä, jotka kertovat saavansa 'vain' vajaa kymmenen kalaa per reissu eikä se ole edes tarpeeksi. Ilman istutuksia yksikin mitallinen kala olisi kuin 'lottovoitto'. Istarit kun ovat niiiiiiiiiiiiiiin helppoja....
3 comments:
Moi, mistäspäin Nukaria tuo kuva on?
Jotenkin ei vain raksuta...Ehkä se johtuu siitä, että Nukarilla käynnit on viimeisien vuosien aikana rajoittuneet 1-2 kertaan vuodessa Karkkilan sijaan. Aiemmin kun kävin 1-2 krt/vko oli k //HemppaP
Se on heti maantiesillan alapuolelta.
Heh, mielenkiintoinen kuvakulma niin ei heti leikannut.
Post a Comment