Kutsu karsintoihin kävi

Minulle, niin kuin monelle muullekin pätkähti postiluukusta kauan odotettu kisakirje. Itselläni on kyseisestä paperinivaskasta tarkempi analyysi tekemättä mutta omat kisani tietysti tarkistin. Jo toisena vuotena peräkkäin en päässyt kisaan, jonka oli hakemuslappuun rustannut ykköstoiveeksi. Nukarinkoski jää haaveeksi siis tänäkin vuonna.

Kaikkiin muihin arpa olikin sitten suosiollinen eli toistaiseksi kalenterissa paikan sai kuusi alkukarsintaa. Aikajärjestyksessä edessä on siis Vantaanjoki, Julkujärvi, Hammonjoki, Ahvenlampi, Jyräänjoki ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä Huopanankoski.

Ei ole tietenkään poissuljettua, että hakisin vielä johonkin kisaan, sillä vapaita paikkoja olisi vielä jaossa. Olin nimittäin hakenut myös Äyskosken kisaan, joka kuitenkin harmittavien yhteensattumien takia peruttiin. Sääli sinänsä. sillä Äsy on erittäin mielenkiintoinen ja kalaisa kisapaikka.

Järjestelyt muuten Hammonjoen karsintakisaa varten ovat täydessä käynnissä. Eilen joella oli ollutkin jo ensimmäinen talkoopäivä, sillä rantoja on hieman raivattava kisakuntoon. Myös Hammonjoelle näkyi olevan reilusti paikkoja jaossa, joten kisapaikkaa vailla olevien kannattaisi ehkä harkita myös tätä vaihtoehtoa.

Meri-ilmaa haistelemassa

Viimeistä lomapäivää vietiin. Ja mikäs se parempi kuin viettää sekin kalassa. Tai siis ainakin osittain, sillä jälleen kerran en hötkyillyt aamusta. Tällä kertaa oli suunta kohti Suomenlahtea, sillä onhan sitä kalastettava mahdollisimman monipuolisesti. Monipuolisesti siis perholla, sillä muut kalastusmuodot ovat kohdallani olleet historiaa jo vuosia.

Vesi oli tällä kertaa erittäin alhaalla. Itseasiassa en ole kertaakaan tainut edes nähtä vedenpintaa noin alhaalla mertsarireissuillani. Rantakivet olivat hauskan värisiä vihreän levän peittäminä. Kivillä heiluminen oli vain hieman tuskaista, sillä kivet olivat myös erittäin liukkaita.


Vaikka kaloista ei jälleen kerran näkynyt vilaustakaan, niin silti oli erittäin mukava reissu. Keli oli mitä parhain lukuunottamatta viimeistä tuntia, jolloin tuuli koveni huomattavasti. Tällöin vastatuuleen riuhtominen alkoi olla jo hieman työlästä, mutta ei kuitenkaan mahdotonta.

Päätin kalastamiseni periaatteessa siihen, kun tuuli tuiversi kalliolla levänneen monorannari yhteen sykkyrään. Aikani yritin availla myttyä, mutta lopulta turvauduin puukkoon ja pätkäisin sotkut pois. Seuraavalle reissulle on siis tarvetta väkertää uusi lenkki rannarin jatkoksi.

Jotain uutta

Aamupäivällä tuli aika laiskasti aloiteltua päivä ja kalalle lähtö siirtyi aika myöhäksi. Jotenkin ei napannut lähteä tuttuja jokipaikkoja tahkoamaan varsinkin kun sumukorentoaika on auttamatta ohi tältä vuodelta. Pyörittelin karttapaikkaa koneella ja tarkastelin miltä Päijänteen paikat näyttivät. Ja sinne sitä sitten tuli lähdettyäkin..Päijänteelle. Jannekin lähti vielä völjyyn.



Lopulta auton nokka osoitti Jannelle jo tuttua paikkaa. Itse en ole tuolla aikaisemmin käynyt lähelläkään vaikka samalla suunnalla on eräs legendaarinen kalapaikka. Tosin sellainen, minne ei jokaisella kuolevaisella ole edes asiaa. Vesi kuitenkin virtasi täälläkin mutta ympäristöä ei voinut todellakaan kehua erityisen kauniiksi. Kaloja kuitenkin uisi suotuisissa olosuhteissa täälläkin.

Ja varmaan ui tänäänkin, mutta ilman että meidän perhoja purivat. Tuskailin hieman vapavalintani kanssa, sillä yritin roimia syvään ränniin erittäin synkän siiman kanssa. Hentoinen vapa ei kuitenkaan toiminut sitten millään noin raskaan siiman kanssa. Lisäksi onnistuin vetelemään perhot tämän tästä rantapenkkaan jossa terävät kivet huolehtivat perukkeen katkaisusta. Taisi samalla katketa pätkä heittosiimastakin.



Aikamme tahkosimme tyhjää ennen paikan vaihtoa. Seuraavassa paikassa tuuli tuiversi oikein huolella ja teki kalastuksesta varsin kylmää puuhaa. Nopeasti sitä ihminen tottuu lämpöiseen tai ainakin siltä tuntui edellisten päivien lämpöaallon jälkeen. Oli vaan sen verran kolkkoa touhua.

Piiskausta paikallisella

Viime päivien lämpivät kelit näyttävät sulattavan lumet erittäin nopeasti. Tämä alkaa jo näkymään jokien veden korkeuksissa. Tämä näkyi erittäin hyvin myös Teurolla, jossa piipahdin pari tuntia piiskamassa iltapäivällä. Kumisaappaat olisivat olleet jo erittäin tarpeen, sillä pelkillä vaelluskengillä ei viitsinyt joka paikassa rämpiä. Vesi oli saanut myös hieman väriä itseensä ja syvemmissä kohdissa vesi näytti erittäin mustalta.

Rannalla kömpi muutama sumukorento mutta pintakäynneistä ei taaskaan tietoakaan. Aikani jaksoin paiskoa synkällä pitkin pohjia kolistellen ilman sen suurempia tapahtumia. Perhomenekki tahtoo olla tällä tavalla melko suurta mutta tuolla eivät kalat vielä tähän aikaan liiemmälti perhoa pinnasta hae.

Kiertelin muutaman paikan missä en aiemmin ole liiemmälti kalastanut. Ihan noin vain mielenkiinnosta ja ehkä siksikin, että olisivat voineet olla mahdollisia sumukorentojen kuoriutumispaikkoja. Muualla eteläisessä Suomessa alkaakin sumukorentosesonki olemaan ohi. Teuro tuntuisi olevan kuitenkin hieman 'myöhäisempi paikka'.

Paluumatkalla piipahdin ihmettelemään Hammonjoen vesitilannetta. Kuten arvasinkin, vesi oli erittäin sameaa ja melko korkealla. Muutama viikko pitäisi vielä malttaa, jotta kalastus siellä voisi olla tuloksellista.

Keski-Suomi turnee

Dodii, pintaperhokalojen makuun pääsimme. Siihen ei tarvittu kuin matkustaa merta edemmäksi kalalle. Maanantaina aamuyöstä starttasimme kohti Viitasaarea ja tutuille sumarimestoille. Lähtöhetki ei jälleen kerran lupaillut sään puolesta paljoakaan. Aamusta oli nimittäin melkeinpä läpinäkymätön sumu.

Päivä 1.

Joelle ehdimme jo hieman yli yhdeksän aamulla. Tuuli tuntui varsin kylmältä eikä ötököitäkään juuri hangella näkynyt. Kuoriutumisia oli ainakin edellisenä päivänä tapahtunut kohtuudella, sillä hyönteisten nahkoja hangella sentään oli. Ensimmäisen pintakäynnin bongaamiseen ei kuitenkaan mennyt puolta tuntia pidempään. Ja siitä sitten vain muutama heitto ja kauden ensimmäinen pinturitaimen kävi käsissä. Pienihän se oli mutta kala kuitenkin.

Tahti jatkui liki samanlaisena, sillä hetkeä myöhemmin muutaman metrin päässä toinen tuikki. Ja kolmas, neljäs jne. jne. ja eikun lisää heittoja. Eikä tarvinnut edes montaa heittoa tehdä ja pari kivan kokoista taimenta kävi haavissa pyörähtämässä. Hieno alku reissulle.


Päivä jatkui tasaisesti pintaperhokalastuksen merkeissä. Kaloja tuli ja meni, mutta emme kuitenkaan löytäneet mainittavan isoja eväkkäitä. Päivän isoin venytti mittaa kuitenkin 48 cm:n kohdalle. Odotukset olivat kuitenkin korkealla iltaa kohti mutta pettymykseksemme illasta tuli erittäin hiljainen. Aamupäivä ja puolen päivän jälkeinen hetki olivat siis päivän huippukohdat.


Päivä 2.

Yöllä oli ilma selkeästi plussan puolella. Illalla olin bongannut saunan ikkunalta kauden ensimmäisen yöperhosenkin. Aikaisin oli tämä yökkönen herännyt, sillä silloin elettiin vielä maaliskuun puolta. Yö ja vielä aamukin oli erittäin tuulinen. Mökin pihassa satoi käpyjä viereisistä isoista kuusista. Synkältä näytti.

Ja synkältä näytti joellakin. Tuuli tuiversi ja aurinkokaan ei paistanut. Korreja kuitenkin kömpi hangella joten jotain oli vielä odotettavissa. Peksillä oli kovat poltot heittää, joten hän ponkaisi jo jokeen kun itse jäin rannassa olevalle penkille istumaan. Taisin siinä liki tunnin istuakin ja katsella virran viemiä. Hyvä strategia, sillä onnistuin bongaamaan muutaman tuikkivan kalan. Näyttivät erehdyttävästi harjuksilta, sillä niin pieniä olivat tuikkirenkaat.

Ensimmäinen tarjottu pinturi ei tuottanut tulosta. Nymfissä kävi sentään joku pyörähtämässä tarttumatta. Vaihto pienempään pinturiin taas tuotti tulosta. Hetken potkuttelun jälkeen arviolta 52-55cm taimen solahti haaviin. Nätti pullea mutta hieman tummahko kala. Ja hetkeä myöhemmin samasta paikasta toinen hieman pienempi taimen kohtasi saman haavin. Hieno alku tällekin päivälle.

Edellisenä päivänä joella oli kuulemma ollut vielä erinomainen sumarihätsi mutta nyt näytti uhkaavasti, että kuoriutumishuippu on täälläkin ohitettu. Sumareita ei keskipäivän jälkeen juurikaan näkynyt. Tosin vesisadekin hieman hillitsi hyönteisten pöristelyä pinnalla. Kaloja tavoitimme kuitenkin juuri sen verran, että mielenkiinto säilyi.

Onnistuin päivän aikana myös kastelemaan kamppeeni oikein huolella. Jostain kumman syystä nesteen poiston jälkeen olin unohtanut vetää kahluuhousujen vetoketjun kiinni ja yritin kahlaamista joen keskellä olevalle kivelle. Avoimesta vetoketjusta tottakai solahti litrakaupalla kylmää vettä housuihin. Olin siis pakotettu järjestämään nuotiolla vaatteiden kuivatusoperaation jotta kalastuspäivä saattoi jatkua.

Pari päivää siis varsin laadukasta kalastusta takana. Aivan aikaisempien vuosien huippusaaliisiin ei nytkään päästy mutta silti hienoja kaloja kävi haavin pohjalla. Näyttäisi kuitenkin, että tämän vuoden sumukorentokalastus alkaisi olemaan armottomasti ohi. Jotain rippeitä hyönteisistä on toki vielä jäljellä mutta huippu on ohitettu. Ensi vuonna sitten taas uudestaan. Seuraava odotuksen aihe onkin sitten jäiden lähtö ja kisakauden alku.

Heikkoa edelleen

Tänään vaivauduin joelle vasta myöhään iltapäivällä. Visiitti joelle jäi varsin lyhyeksi mutta eipä päivä muutenkaan ollut kummoinen. Paljoa en siis menettänyt. Keli oli toki hieman eilistä mukavampi sillä tyyli oli hieman tyyntymään päin. Hyönteisiä tosin kuoriutui aavistuksen eilistä vähemmän.



Kalojen puolesta jatkoin edelleen nollalinjaa. Pienehköä harjus tosin kelpuutti pinturini mutta irtosi melkein välittömästi. Kunnon taimenellekin pääsin tarjoamaan mutta ei tuo eväkäs ollut tänään yhteistyöhaluinen. Muualta joelta kuulin kylläkin muiden onnistuneen jonkun kalan tavoittamaan. Taisin olla taas väärässä paikassa ja vielä väärään aikaan.

Huomenna auton nokka sitten kohti K-suomea ja toivottavasti myös kauden ensimmäinen pinturikala solahtaa haavin pohjalle. Yritys tulee ainakin olemaan taatusti kova.

Turhauttavaa touhua

Tänä keväänä säiden herra tuntuu potkivan päähän oikein urakalla. Sumariajan kalastus on toistaiseksi ollut niin epäonnistunutta kuin vain voi olla. Ja sitä se oli nyt lauantainakin. Tuuli tuiversi sellaisella voimalla, että hentoiset korennot sinkoilivat edes takaisin.

Kuoriutumiset tuntuvat olevan kuitenkin huipussaan, sillä niin paljon ötököitä näkyi. Parhaimillaan yhdellä silmäyksellä saatoit nähdä kymmeniä hyönteisiä. Ilmeisesti kuitenkin juuri tuo tuulinen sää teki sen, että kalat eivät niistä oikein innostuneet.

Jossain vaiheessa päivää meinasi mennä hieman jo hermo ranta-asukkaiden kanssa. Mökkiä kun on vieri vieressä, niin aina kalamiehet tuntuvat häiritsevän asukkaita. Tällä kertaa meidät ajettiin paikasta pois, mikä on tuntunut vuosien saatossa aivan hyväksyttävältä paikalta heittää (myös varsin suosittu paikka aikaisemmin). Tuli kyllä mieleen, että omistaja olisi vaihtunut, sillä oudon näköistä porukkaa olivat. Mutta eipähän tarvitse tuolla ihan heti kalastaa. Mielekkäämpiäkin paikkoja on.

Päivän ainoaksi kalaksi jäi Pekan saama pienehkö taimen. Onneksi se oli edes 'oikein' ongittu eli pinturikala. Itsellenikin sattui kyllä tapahtuma mutta tuo pinnasta napannut kala onnistui oikomaan koukun. Harvinainen tapaus, sillä en muista että kertaakaan minulla olisi koukku oiennut väsytyksessä. Kala ei ollut edes järisyttävän iso ja siimakin oli vain 0.16. Koukkuna tosin ohutlankainen Hanakin 130 BL.