Meri-ilmaa haistelemassa

Viimeistä lomapäivää vietiin. Ja mikäs se parempi kuin viettää sekin kalassa. Tai siis ainakin osittain, sillä jälleen kerran en hötkyillyt aamusta. Tällä kertaa oli suunta kohti Suomenlahtea, sillä onhan sitä kalastettava mahdollisimman monipuolisesti. Monipuolisesti siis perholla, sillä muut kalastusmuodot ovat kohdallani olleet historiaa jo vuosia.

Vesi oli tällä kertaa erittäin alhaalla. Itseasiassa en ole kertaakaan tainut edes nähtä vedenpintaa noin alhaalla mertsarireissuillani. Rantakivet olivat hauskan värisiä vihreän levän peittäminä. Kivillä heiluminen oli vain hieman tuskaista, sillä kivet olivat myös erittäin liukkaita.


Vaikka kaloista ei jälleen kerran näkynyt vilaustakaan, niin silti oli erittäin mukava reissu. Keli oli mitä parhain lukuunottamatta viimeistä tuntia, jolloin tuuli koveni huomattavasti. Tällöin vastatuuleen riuhtominen alkoi olla jo hieman työlästä, mutta ei kuitenkaan mahdotonta.

Päätin kalastamiseni periaatteessa siihen, kun tuuli tuiversi kalliolla levänneen monorannari yhteen sykkyrään. Aikani yritin availla myttyä, mutta lopulta turvauduin puukkoon ja pätkäisin sotkut pois. Seuraavalle reissulle on siis tarvetta väkertää uusi lenkki rannarin jatkoksi.