Oravajahdissa

Vuosi lähenee loppuaan ja vihdoin olisi aika myös panostaa meritaimenten tavoitteluun. Itseasiassa omien tilastojeni mukaan juuri joulukuu on ollut parasta aikaa meritaimenten tavoitteluun. Eniten olen siis saanut tapahtumia näin loppuvuodesta.

Melko kirpsakka pakkanen siivitti lähtöäni kotiovelta. Mittari huiteli miinuksilla viiden asteen verran ja yöllä oli tullut hieman luntakin. Tiet olivat melko liukkaita ja pari autoakin oli matkan varrella ojan pohjalla. Merelle päästyäni keli oli kuitenkin mitä parhain ja ilma lämpeni vielä päivän aikana. Melkein kuin olisi taas matkustanut talvesta syksyyn, kun siirryin kohti meren rantaa.


Viikolla olin saanut aikaiseksi sidottua muutamia streamereitä ja peräti yhden perhon myös meritaimenille (merikoukkuun sidottu). Tämä ainokainen saikin heti 'peliaikaa' varsin hyvin. Myöhemmin päivän aikana huomasin, että ei aivan turhaan.

Vesi näytti olevan alempana kuin kertaan aikaisemmin näillä paikoilla käydessäni. Siis vielä alempana kuin esimerkiksi viime syksynä. Eräskin paikka, mistä olen meritaimenen koukuttanut, oli nyt täysin kuivilla.

Odotukset olivat kuitenkin varsin korkealla jo heti ensimmäisessä paikassa. Sää näytti todellakin olevan mitä parhain, joten tärppiä oli lupa odotella. Ensimmäisessä paikassa ei ollut kuitenkaan tapahtumia kovasta yrityksestä huolimatta.

Pienen ruokatauon jälkeen hyppäsin autoon ja huristelin toiselle varsin hyvälle paikalle. Pieni aavistus oli, että nyt ei kannattaisi kahlata kovin pitkälle. Heitin ensimmäiset heitot aivan rantakiviltä ja vain muutaman metrin päähän. Perho toppasi kiveen. Tai siis näin luulin. Nostin vavan pystyyn ja ryhdyin ravistamaan perhoa irti. Samalla kivi liikahti ja varsin mukavan kokoinen pyrstö heilahti pinnassa! Kala! Irtosi!



Uuh! Kalan irrottua pistin lisää pökköä pesään ja heitin 'viuhkassa' lähiympäristöä. Olisikohan ollut viidennen heiton jälkeen kun taas perhoa tukistettiin. Ikävä kyllä tämäkään ei tarttunut ja jälleen kerran taimen kävi pyöräyttämässä pyrstöään pinnassa hyvästellen hölmistyneen kalamiehen. Melkein siis toisinto edellisestä tällistä.

Tälle reissulle sidottu Craft fur -streameri näytti toimivan ihan kohtuullisesti. Perho jäi kuitenkin pohjaan näiden kalatapahtumien jälkeen ja siitä alkoi varsinainen perhon vaihtoruljanssi. Toista samanlaista kuitenkaan ei ollut. Vettä oli muuten tuossa kyseisessä kohdassa alle polven eli matalassa kalat olivat.

Testiretki 'kaatopaikalle'

Pitkän tauon jälkeen sain raahattua itseni perhonsidontapöydän ääreen. Kasa uusia streamereitä näki päivänvalon. Tänään sitten aamusta päätin lähteä paikallisjoelle antamaan niille hieman 'uintikokemusta'.

Aamupäivä oli erittäin synkkä noin kelien puolesta. Maisema oli todella harmaa ja kaiken lisäksi vettä työnti taivaalta tauotta. Niitä pakkasia odotellessa ja myöskin tuon veden muuttumista lumeksi. Joessa veden pinta oli lähtenyt reippaaseen nousuun oletettavasti juuri tuon jatkuvan vesisateen.


Ensimmäisessä paikassa vesi oli myös kirkastunut sitten edellisen reissun. Ikävä kyllä joesta lähtevä löyhkä muistutti ylempänä olevasta jätenvedenpuhdistamosta. Oksennusreaktioita pukkasi! Toisen puistattavan reaktion aiheuttaja lienee paikallinen maajussi, joka oli taas jälleen kerran kipannut kuormallisen jätemaata joen rantaan. Tällä kertaa vanha paikka ei ollut kelvannut vaan maajussi oli keksinyt toisen paikan minne työntää jätteensä.

Ylempänä joella taas silmiin pistää aivan tolkuton määrä roskia. Mielessä kävinkin ajatus, että tätä paikkaa voisi äänestää yhdeksi Etelä-suomen roskaisimmaksi kalapaikaksi. Melkein kuin kaatopaikalla kalastaisi..

Väkisinkin kääntyi päivän aikana ajatus viime aikoina netissä puhuttaneeseen SVK:n tiedotteeseen. Siis siihen, jossa puhutaan talvisesta koskikalastuksesta. Mielestäni suuremman huomion ansaitsisi ehdottomasti toinen SVK:n sivuilta löytävä juttu, mikä toisaalta liippaa aika läheltä myös tätä blogikirjoitustani tästä pikkujoesta. Pienvesien hoito kun näyttää olevan paikoitellen varsin retuperällä. Siitä osoituksena myös tämä kalastuskäytössä oleva 'likaviemäri ja kaatopaikka'.

Niin...Ei muuten ollut piston pistoa parin tunnin kalastamisen jälkeen. Ei edes niihin uusiin streamereihin tapahtumia vaikka olivatkin erittäin hyvän näköisiä vedessä.

Syksyn ensimmäinen mertsariretki

Tänä syksynä on jäänyt mertsareiden jahtaaminen huomattavasti aikaisempia syksyjä vähemmällä, sillä tämän päivän reissu oli vasta syksyn ensimmäinen. Toki olin suunnitellut reissuja jo aikaisemmillekin viikonlopuille mutta aina on ollut jotain muuta. Ja kuten aikaisemmin todettua, niin tuo urheilu on vienyt lähes kaiken 'vapaa-ajan'.


Meinasi mennä plörinäksi tämäkin reissu, sillä aamulla olin onnistunut sulkemaan herätyksen ja jatkamaan unta. Myöhästyin siis aikataulustani ja se laittoi suunnitelmat osittain uusiksi. Koska päivä lyhentyi huomattavasti vaihdoin suunnitellun kohteen hieman lähempänä olevaan. Toivottavasti seuraavalle reissulle onnistun heräämään ajoissa.

Vielä pari päivää sitten ilmatieteenlaitos lupaili varsin leppoisaa keliä tälle päivälle. Se ei todellakaan toteutunut, sillä vettä roimi taivaalta aamusta iltaan tauotta. Varsinainen koiranilma ja varsin uitetulta olo tuntuikin päivän päätteeksi. Onneksi ei ollut kuitenkaan kylmä, sillä auton lämpömittari tiesi kertoa plussaa olevan seitsämän (7) asteen verran. Tuuli oli kuitenkin varsin navakka.


Kuten oikeastaan odotettuakin, niin kalatapahtumia ei ollut tänäänkään. Tuo mertsarien jallittaminen ei ole helppoa ainakaan tuolla idässä. Pieni parvi kolmipiikkejä seurasi ja napsi perhoani, joten edes joku kala tuli tänään nähtyä. Taimenista ei havaintoja...

Täällä ollaan...

Hieman on tullut pideltyä hiljaiseloa tämän blogin suhteen, sillä viime aikoina ei ole ollut paljoakaan kirjoiteltavaa. En ole nimittäin hetkeen tehnyt mitään kalastukseen liittyvää vaan olen lähinnä keskittynyt tuonne urheilupuolelle. Viimeiset viikot on tullut treenattua melkoista tahtia ja se alkaa nyt tuntumaan kropassa. Koska tänään olo oli kuin jyrän alle jääneellä oli aika hieman huilia. Ja koska jotain tekemistä piti kehittää, niin oli aika taas piipahtaa pitkästä aikaa myös joella.


Hieman voi taas muuten 'syyttää' nettiäkin uuden kalastusvireen löytymisestä. Eilen nääs tuli katsottua varsin mukava traileri eräästä kalastusfilmistä. Kiinnostavan oloinen pätkä tuo RISE.

Mutta asiaan... Kävin siis aamulla pyörähtämässä pikaisesti joella. Ensi vaikutelma joesta oli melko synkkä, sillä ensimmäisessä paikassa vesi oli yhtä kuravelliä. Aikani siellä heitin ilman tulosta.



Toisessa paikassa onneksi vesi oli aavistuksen selkeämpää. Odotin, että vesi olisi ollut huomattavasti korkeammalta, sillä onhan viime aikoina kuitenkin satanut ihan kohtuullisesti. Tälläkin hetkellä työntää vettä taivaalta.

Loppujen lopuksi tämä reilu tunnin kalaretki antoi yhden pienen harjuksen, joka 'täräytti' hyvin pieneen mustaan leechiin. Taimenet olivat kateissa mutta ehkä matala vesi on ajanut ne jonnekin suvantoalueille.

Mithään missään

Ja pah! Muka hyviä päiviä piti tuleman. Eilisten hyvien kokemusten jälkeen yritin tänään töiden jälkeen uudestaan kuvaustouhuja, sillä tänään jopa aurinko näyttäytyi kunnolla eli valoa piti oleman hieman enemmän. Vesi oli kirkastunut ja laskenut huomattavasti. Olosuhteiden puolesta näytti siis hienolta.


Tärkein kuitenkin puuttui eli kalat olivat taas kateissa. Mikä ihmeen 'kuun asento' vaikuttaa jatkuvasti näin paljon kalojen liikkeisiin. Ensin taimenia pyörii melkein riesaksi asti ja heti seuraavana hetkenä ei näy pyrstöäkään.

Eli siis ihmeellisen oikukasta on tämä touhu ollut tänä syksynä. Vielä olisi kuitenkin 'reservissä' useita puroja missä pitäisi kiertää lähiaikoina. Sateita ei ole luvassa, joten vedet jatkavat kirkastumista ja samalla vesi vain vähenee.

Iltapäivän purokierros

Tänään tuli töiden jälkeen liikuttua sen verran ripeästi, että aikaa jäi jopa kuvaustouhuihin hetki ennen illan pimenemistä. Pieni valonpilkahdus pilvien välistä vielä lisäsi onnistumisen mahdollisuutta. Jouduin tosin ajelemaan parinkin eri paikan kautta ennenkuin kohtuullinen paikka löytyi. Ensimmäisissä paikoissa vesi oli sen verran sameaa ja korkealla, että kuvaaminen oli täysin mahdotonta vaikka olisinkin kaloja nähnyt. Kolmannessa paikassa tilanne oli aavistuksen lievempi joten pääsin sentään yrittämään.


Vesi oli kuitenkin sen verran sameaa, että kuvista syntyi jotain vain aivan matalimmissa kohdissa. Onneksi myös parilla matalalla soraikoilla oli elämää kinastelevien taimenten muodossa. Vain pari naarasta selvästi yritti kaivella kuoppia. Muuten toiminta oli lähinnä vain koiraiden nahistelua keskenään. Mutta vihdoinkin purolla oli todellakin elämää. Uskoisin myös, että lähipäivät tulevat olemaan vieläkin parempia.



Onnistuin eräässä paikassa ryömimään erittäin lähelle muutamaa kalaa. Ikävä kyllä juuri tuossa kohdassa heijastumat vedestä tekivät kuvaamisen mahdottomaksi. Valoa ei riittänyt sitten millään polarisaatiosuotimen käyttämiseen. Toiveena olisikin niin valoisa päivä, että voisin käyttää muutakin kuin Iso 1600:sta.

Aamupäivän purokierros

Ei taas oikein natsaa nämä kuvausreissut. Silloin kun on mahdollisuus kameran kanssa mennä heilumaan puroille niin silloin joko sataa, valo ei riitä tai kaloja ei vain yksinkertaisesti näy missään. Tämän päivän reissun kohdalle voi raksia tuon kohdan kaksi eli valoa ei todellakaan ollut riittävästi kunnon kuvien aikaan saamiseksi.


Jokusen kalan sentään onnistuin tällä kertaa löytämään. Silti moni todella maukkaan oloinen paikka oli vielä tyhjä kaloista. Nämä tämän päiväiset kalat olivat myös kaikki yhdessä ja samassa pienessä montussa. Seurueeseen kuului pari isompaa kalaa ja pari pienempää hännystelijää. Nämä isommatkin kalat olivat n. 25 cm pituisia, joten mistään isoista puron asukeista ei todellakaan ole kyse. Tiedä sitten oliko kyseessä todellinen pariskunta, sillä toinen kaloista (naaras) oli taimen ja toinen (koiras) oli nieriä.

Nahistelu jäi kovin lyhyt aikaiseksi, sillä taimenet päättivät häipyä ja jättivät isoimman puronieriän päivystämään 'montulle'. Tässä vaiheessa itsekin suuntasin parille uudelle paikalle mutta nämäkin olivat tyhjiä kaloista. Huono vuosi näyttäisi olevan...