SM-finaali 2019

Nyt kun tässä muutama vuosi meni kilpaperhokalastuksen parissa siinä, että kävin kisan tai kaksi silloin tällöin, niin tälle kaudelle oli selkeä tavoite. Ja tämä tavoite oli saavuttaa finaalipaikka vuodelle 2019. Se toteutui sillä, pääsin kisoihin aivan viime hetkellä. Tosin kahden päivän valmistautumisaika oli huonoin mahdollinen. Karsintojen jälkeen olin siis rankilla sijalla 44 mutta peruutuksien kautta aukesi tie itse finaaliinkin.

Karsinnoissa oli kyllä tarjolla myös ihan suora tie finaaliin. Ikävä kyllä oikeastaan jokaisessa kisassa oli se yksi huono jakso,mikä sitten aina lopulta romutti suoran menestymisen haaveen. Pientä venymistä olisi tarvittu.

Startti kisamatkalle olikin sitten edessä torstaina klo 0600. Vielä edellisenä iltana olin Espoossa suunnistuskisoissa eli matkailua halki Suomen tuli ihan riittävästi. Perjantaina sitten kisa edessä Kuusamossa klo 0730. Kevyttä!

Arpapallo heitti A-ryhmään mikä sitten lopulta osoittautui tosi kovaksi ryhmäksi. A-ryhmä kalasti ensin Kitkan poolit ja sitten Kuusingin. Kolmas päivä olikin kaikilla järvellä eli Koverrusjärvellä.

Kummoisia tarinoita en jaksa vääntää itse jaksoista, sillä suoraan sanottuna olin todella surkea. Jostain syystä onnistuin jatkuvasti kaivamaan vain alamittaista kalaa ja mitattavat olivat todella vähissä. Kalastus oli läpi jokijaksojen hyvin flegmaattista enkä saanut oikeaa virettä päälle missään vaiheessa. Lopulta päädyin kalastamaan lähinnä pinturilla ja sillä sitten onnistuinkin jonkun kalan saamaan.

Etukäteen käyty harjoittelureissu olisi ollut enemmän kuin tarpeen. Sinänsä harjuksen kalastuksen pitäisi olla tuttua mutta pitkät poolit ja rajoitettu aika olisi treeniä vaatinut. Omista valvottavasti kyllä näki, että ketkä joella olivat käyneet ja tunsivat paikat.

Järvellä osoitin sentään hieman piristymisen merkkejä ja fiiliskin oli hitusen parempi. Tietty hieman auttoi, että ensimmäisellä järvijaksolla olin Santun (Kinnunen) kanssa veneessä. Santtu kun oli tuolla käynyt harjoittelemassa ja tiesi kyllä paikat. Jälkimmäinen järvijakso oli sitten vieläkin parempi.

Jos jotain positiivistä pitää hakea, niin onnistuin kuitenkin kaivamaan kaloja kaikilta jaksoilta. Kauden aikana kävin siis yhteensä kuusi kisaa ja koko kaudella vain yksi blänkätty jakso. Ja sekin heti kauden avannut Vantaanjoen ensimmäisen jakso. Siitä sitten loppukausi varmasti läpi. Ensi kaudella

kaikki tekeminen toivottavasti pykälän verran parempaa. Täältä tullaan vielä...

Aika haipakkaa

Tuli rypistettyä muutama aika tiukka kalapäivä. Viime viikolla tosiaan tuli parina iltana mätettyä ensin perhoa kelluntarenkaasta Evolla työpäivien jälkeen. Pitkiä päiviä ja pitkiä iltoja. Kivaahan tuo oli järvellä kelluskella huolimatta varsin navakasta tuulesta. Kalat olivat onneksi edes hitusen yhteistyöhaluisia kelistä huolimatta.

Viikonloppu koitti ja edessä oli perhokisat. No, sitä ennen vielä piti lähteä hätäisesti takaisin tuuleen ja tuiverrukseen. Tällä kertaa nopea pisto kuhajahtiin jigivehkeillä. Uskomatonta kyllä, että löysimme jopa niitä kohdekaloja. Askel on näemmä tuollakin saralla menty eteenpäin. En ole siis missään tapauksessa mikään erikoinen uistin- tai jigikalastaja, sillä niin vähän olen sitä tehnyt. Nämä perhohommelit ovat paljon tutumpia.

Vantaan Pitkäkoskea

Sunnuntaina oli sitten edessä kauden avauskisa eli Vantaanjoen sm-alkukarsinta. Hivenen jäi valmistautuminen vähiin tämän kaiken höntsäämisen keskellä. Ja kuten usein ennenkin kauden avaus itsessään on vähän hakemista. Onnistuin nimittäin blänkkäämään heti ekan jakson. Jokunen särki sentään oli siiman päässä mutta taidot eivät riittäneet toimittamaan niitä haaviin asti. Kirjolohet olivat aamusta kyllä aika flegmaattisia.

Toisella jaksolla sentään jo sain useamman kisakalan ylös asti. Näistä kaksi oli haukea. Jännä, että koskessa oli tuollaisia pieniä puikuloita enemmänkin, sillä myös taisteluparini Saku oli saanut hetkeä aikaisemmin myös tuollaisen pikkuhauen. Tuplatärpistä nousi muuten ahven ja hauki. Molemmat mitallisia kisakaloja.

Kolmannella jaksolla alkoi myös kirjolohet selkeästi piristymään. Sain semmoisen jo haaviinkin hyvin pienellä nymfillä. Muuten jakson aikana lähinnä haeskelin särkiä.

Viimosella jaksolla sitten jostain syystä, en saanut särkiä innostumaan. Jokunen kirjolohi kuitenkin söi ja päätyi haaviin. Ei siis kovin häävi kisasuoritus mutta ihan mukava tuolla oli taas päivä heilua.

Maanantaina sitten jatkoa tälle muutaman päivän kalarypistykselle. Tuli käytyä nimittäin vielä Kyykoskella. Tarvitsin muutaman lisäkuvan tulevaan PPK:n juttuun. Kalatapahtumat oli aika vähissä mutta sentään pieni taimen kävi ylhäällä sekä mörssäritoutain katkoi siimat.

Ja tässä vielä taas videota ... Evon kelluntarenkailua...

Sadepäivä

Tuli taas käytyä kalassa. Eikä taaskaan helpoimman kautta. On eräänkin kerran käynyt mielessä, että miksiköhän ihmeessä aina valitsen paikoiksi sellaisia vähemmän saalisvarmoja paikkoja. No, toisaalta vastaus on helppo keksiä. Näissä paikoissa ei ole ruuhkaa ja kalansaamiseksi on aina enemmän haastetta. Samalla jää kyllä usein useampikin kehukala saamatta.

Usein siis lirkin jotain saviojaa missä on lähinnä hyvin pieniä lohikaloja. Tai särkiä. Tai ei ollenkaan lohikaloja.  Haastetta voi olla siis muissakin lajeissa kuin vaikka taimenessa tai kirjolohessa. Samalla toki tunnit jolloin pyydetään tyhjää ovat pääosissa. Helppo oli valita paikka missä tankkiauto piipahtaa säännöllisesti tai luvanosto tyhjentää lompakon. Eiih, vaikeamman kautta tässä mennään.

Kieltämättä välillä tuntuu jopa hölmöltä ostaa lupia paikkoihin missä en ole oikeastaan koskaan nähnyt ketään. Ostaakohan kukaan muu edes niitä lupia? Joskus sentään näkyy jälkiä muista kalamiehistä tai yksinäinen ongenkoho oksalla. Vastaavasti jos menet tankkiautojoelle, niin silloin rantaan menevät polutkin ovat kuin valtateitä ja porukkaa taatusti riittää.

No, tälläisiä ajatuksia tuli taas eilen mieleen jokirannassa. Olin kaatosateessa kalassa taas tälläisessä vähän vähemmän kalastetussa kohteessa. Mitään ennakkokäsitystä ei kyllä ollut paikan kalastuksesta tai kaloista. Eikä odotuksia. Jokainen kala olisi plussaa. Ja plussaa olivat jopa särjet ja ahvenetkin. Turpaa olisi joessa myös pitänyt olla mutta niitäpä ei nyt näkynyt. Pari lohikalaa sentään kävi haavin pohjalla.

Nukarilla 5/2019

Pitkästä aikaa ns. koskikalassa. Hetken piti arpoa, että minnehän sitä lähtisi. Keli oli jo heti aamusta aika helteinen eli oikein oiva päivä käydä kalassa shortsivehkeissä. Nukarilla kun on vielä toukokuun loppuun asti kestävä kahluukielto, niin kahluuhousuja ei tuolla tarvinnut.

Viime kesä oli kyllä niin surkea kalastuksellisesti juurikin helteiden takia, että itse lopetin koskikauden jo kesäkuussa. Hetki on siis vierähtänyt näistä "oikeista" koskireissuista. Nyt kevätkin on  tullut mentyä enemmän haukien perässä kuin virtavesien. On muuten jostain syystä ollut viime reissut erittäin huonoja kalantulon suhteen. Viimoisin reissu merelläkin antoi vain muutaman hassun pulikan. Eikä edellinen siikareissukaan ollut yhtään sen parempi. Tai itseasiassa se oli hyvin paljon huonompi, sillä pistoakaan ei ollut...

Kirjolohen moukaroima leech

Nukarilla oli vesi oikein hyvin kalastettavalla korkeudella. Jokunen aika sitten ainakin tällä alueella oli yksi oikein kunnon sadepäivä ja se nosti jokien vedet hetkellisesti hyvin korkealle. No, tämä tilanne oli ilmeisesti mennyt täällä ohi tai sitten sitä ei ole ollutkaan. Vesi oli selkeästi laskusuunnassa, sillä rantakivillä oli levä vielä aika "tuoreen" näköistä. Ja hajuista.

Hieman kyllä kaipasin kahlaamista. Täytyy tunnustaa. Jokunen paikka jäi kalastamatta enkä viitsinyt kaikkialle edes yrittää kiviä pitkin hyppien. Levän peittämät kivet ovat pirun liukkaita. Perholiivitkin lensivät välillä penkalle, sillä ne olivat tuskaisen hiostavat tällä kelillä. Joen rantaan aamusta saapuessani oli +23 C lämmintä mutta lopulta päädyttiin ihan hellelukemiin.

Killejä joessa tuntui olevan aika tasaisesti. Syönti oli aika varovaista, sillä useampi kala kävi vain katsomassa perhoja. Tottahan jokunen niistä ottikin vaikkei jokainen kala ihan haaviin asti päätynyt. Heti ensimmäisen kirjon kanssa katkotin, sillä yläperho jäi kiinni levämatojen valtaamaan kiveen. Nukarilla kun aina alkukesästä tahtoo olla nykyisin hyvin hyvin paljon levää. Kiitokset esim. yläpuolen jätevedenpuhdistamolle Riihimäellä. Sieltäkin kun pukataan puhdistamatonta jätevettä pientenkin sateiden yhteydessä. Ja oli joessa muuten myös turpia...

Päivän viimeinen haaviin päätynyt kala väänteli koukun oikein kunnolla mutkalle. Vihainen oli kaveri muutenkin siiman päässä. Uusia perhoja kivellä istuessa solmiessa iski salama sen verran lähelle, että katsoin parhaimmaksi pakata kamat autoon ja lähteä kotiin. Salamointia seurasi myös oikein kunnon rankkasade.

Hauen perässä on menty

Kevättä pukkaa päälle. Viime aikoina olen siis mennyt hauen perässä ja haeskellut uusia ja erilaisia paikkoja. Ja tietty myös sulaa vettä. Ihan jokainen lätäkkö kun ei ole ollut sulana. Tai nyt näyttäisi jo olevan tätä kirjoittaessa. Lähijärvet ovat ainakin sulana.

Viime aikoina olen siis käynyt myös erilaisissa jokipaikoissa haukea tavoittelemassa. Näissä olen heittänyt lähinnä virpalla isoja kumeja. Perhon heittoon kun ei ihan joka paikka sovellu. Tai toki pystyisi kalastamaan mutta vaatisi myös kahluuvehkeitä. Rantaheinikot ovat veden vallassa ja pitäisi kahlailla syvemmän veden ääreen.

Vanhempaa kalustoa tuli tiensä päähän viikolla. Ei vanha (25 v tms) virppa kestänyt isompien vieheiden heittämistä vaan räksähti poikki heitossa. Onneksi juuri tuota ennen käytin rannassa ihan mukavan kokoisen kalan. Tämän jälkeen ajelin suoraan Motonettiin noutamaan uuden aavistuksen järeämmän kepukan.

Kellurenkailemassakin kävin taas. Nyt löytyi jo paremmin sulaa vettä kuin muutamaa päivää aikaisemmin. Toki vieläkin jossain kohti oli pieni jääkaistale mutta sopivasta paikasta pääsi vesille. On vain tuo merivesi ihan törkeän alhaalla. Räpsylät ruopii tutuilla paikoilla nyt pohjaa.

Hyvin matalassa oli myös käynnissä haukien kutukarkelot. Tuo myös osaltaan selittää nyt varsin surkeaa syöntiä. Tai ainakin noilla paikoilla. Mutta kyllä se tästä vielä paranee. Kausihan on vasta alussa. Ja enkä valita, sillä on niitä kaloja kuitenkin löytynyt tasaiseen tahtiin.

Pistäkäähän muuten Youtube -kanavaa seurantaan. Nyt olisi taas tarkoitus kuvata enemmän materiaalia.

Haukikausi auki keväällä 2019

Tuli tehtyä parin päivän tuplat avaamalla haukikausi 2019. Haukia on toki tullut pilkkimällä mutta ne ovat olleet täysin sivuosumia esimerkiksi kuhareissulla. Nyt kävin siis peräkkäisinä päivinä kalalla. Ensin joella heittämällä virpalla isoja kumiotuksia. Kyllä, virpalla.  Ei olisi uskonut, että vielä joskus sekakäytän. Viimeiset 25 vuotta kun olen ollut hyvin pitkälti vain fanaattinen perhokalastaja.

Toisena päivänä pakkasin sitten kelluntarenkaan  (ja muut rojut) ja suuntasin itäiselle Suomenlahdelle. Ensimmäinen tuttu paikka oli yllättäen jäässä, joten piti keksiä nopeasti vaihtoehtoinen suunnitelma. Tämä reissu oli vain lyhyt pikainen pisto, sillä olin vasta liikkeellä iltapäivän puolella. Leipomaan ei siis saanut jäädä.

Lähistöllä oli kuitenkin jonkinmoinen sula pläntti muuten jäiden ympäröimässä lahdessa. Sinne mahtui hyvin heittämään kunhan kanteli kellurenkaan ensin pitkin pusikoita rannalle. Paikka näytti oikein hienolta. En ollut juuri tässä kohti aikaisemmin heittänytkään.

Paikka oli hyvin matala mutta huomasin heti, että ei kannata tyrkätä rengasta hätäisesti vesille. Kaloja nimittäin puljasi ympärillä hyvin matalassa. Aloitin siis heittämällä penkalta. Ja lopulta heitin melkein koko reissun penkalta, sillä renkaalla surfailu lähinnä pelotti nuo kalat. Paikalla oli syvyyttä noin 0.3-1.2 metriä.

Mukana olisi pitänyt olla ehdottomasti pintasiima. Intteri oli aivan liian nopeasti uppoavaa sorttia ja siimaa joutui ottamaan turhan rivakasti sisään ettei perho olisi koko ajan kyntänyt pohjassa. Tällejä tuli kuitenkin tasaisesti ja kaloja tuli ylöskin. Eivät olleet mitään ennätyskokoa mutta ihan mukavia kuitenkin näin talven jälkeen. Tästä se lähtee. Ehkä sitten seuraavalla reissulla ovat nuo jäätkin väistyneet.

Pöljät kuhapilkillä

Tässäpä tämmöinen nopea pätkä. Piti käydä vielä testaamassa näitä viimeisiä jäitä. Tuolla paikalla jäätä vielä riitti mutta ihan kaikilla lähijärvillä näin ei ole. Kausi alkaa olemaan taputeltu...