Vuoden viimeiset kisat

 Se olisi sitten kisakausi paketissa tältä erää. Ensi vuonna jatketaan. Eilen tuli käytyä omalta osaltani kauden viimeinen kisa eli Onnen virran lampikisa Vuolenkoskella. On tähän vuoteen mahtunutkin aika paljon kisailua ja loppukesää värittivät erityisesti Masters -kisa Iijoella sekä tietysti SM-finaali niin ikään Iijoella. Näistä jäi kirjoittelematta lähinnä juuri noiden kisojen jälkeisen kisaväsymyksen takia. 

SM-finaalin jälkeen olin harvinaisen pitkään täysin kalastamatta ja innostusta alkoi löytymään vasta Kynäsjoen karsintakisan tullessa eteen. Kynäsjoella en ollutkaan ihan hetkeen kalastanut, sillä siellä ei ole ollut vuosiin kisatoimintaa. En ole tainut edes kalastaa siellä koskaan kisojen ulkopuolella.

Kynäsjoki oli kyllä kaikinpuolin erinomainen kisa. Vesikin joessa laski sopivasti aivan hyvälle kalastuskorkeudelle hienoisen tulvan jälkeen. Kisassa kalastettiin lähes kaikkia kaloja mutta hauki ja taimen oli suljettu pois. Oletus oli, että särkikaloilla tulisi olemaan melko suuri rooli mutta ilmeisesti juuri tulvavesi oli ne suureksi osaksi karkoittanut. Särkikaloja kuitenkin löytyi ihan kohtuullisesti. Toki joessa oli tunnetusti myös kirjolohia mutta niitä osaa kisaa ennen istutettu vain hyvin vähän.

Salmisen Jussi kampeaa kalaa haaviin

Valitettavasti blänkkäsin kisassa yhden jakson ja se vei sitten sen podiumpaikan. Olin kuitenkin kisan neljäs ja sillä irtosi jo ihan mukavat rankipisteet.

Eilen sitten olikin se kesän viimeinen eli Onnen virta. Tämä oli kisakalenterissa aivan uusi kisa eikä näin oikeastaan kenelläkään ollut siis paikasta kokemusta. Tai no, on siellä eräät käyneet "treenaamassa". Kisaan varten lampeen ei istutettu uutta kalaa, joten oli odotettavasti erittäin haastavaa syksyistä kirjolohen kalastusta.

Heti kisan alusta alkaen tämä tulikin sitten selväksi, että haastavaa todellakin oli. Mies miehen perään kalasteli pooleja ilman tapahtumia. Lisäksi useamman tunnin kestänyt ajoittain varsin runsaskin sade teki hommasta vieläkin haastavampaa. Päivän päätteeksi vain neljällä kilpailijalla oli saatu kala. Onneksi itse olin yksi näistä ja oli vielä hieman tuuriakin mukana, että oma kala oli riittävän iso tuloslistan ykköseksi. Tosin jaetulla sijalla Ahon Samulin kanssa, sillä meidän molempien kalat olivat 48 cm.

Onnen virta oli siis lampikisa

Näillä kahdella syyskisalla varmistin samalla jo paikan ensi vuoden finaaliin. Harvinaista herkkua itselleni, sillä yleensä nämä syyskisat ovat olleet enemmän tai vähemmän hankalia. 

Kanavan herättelyä

 Tein muuten pitkästä aikaa videota Youtube - kanavalleni. Jostain syystä videoiden julkaisut ovat jääneet viimeisen vuoden aikana melko vähiin. Jonkun verran olen toki kuvaillut kaikenlaista mutta mitään en ole niistä julkaissut. Varsinkin talven pilkkihommelit olivat aikaa kuivaa katsottavaa. Talvi oli nimittäin huonoin ihan hetkeen. Isompi ahven oli kateissa.

Kesällä toki on kaloja tullut mutta vähemmän on tullut sitten kuvattua. Kun koskivedet olivat lämpimillään, niin tuli kyllä keskityttyä enemmän särkikalojen kalastamiseen. Isompaa lahnaa onkin löytynyt aika mukavasti ja voisin sanoa, että lahna on melkein ollutkin tämän kauden "pääkala". 

Perholla olen onnistunut ronkkimaan myös varsin mukavia ahvenia. Puolen kilon rajan olen ylittänyt useamman kalan kanssa eli kesäinen perhokalastus on siis tuottavampaa kuin talvinen pilkkiminen. 

No, on niitä taimenia ja muitakin lohikaloja noussut. Videolla niitä sitten myös.

SM-alkukarsintaa Nukarilla

 Näillä näkymin viimeinen karsintakisani ennen elokuun Iijoen kisoja käytiin menneenä lauantaina hyvin vähävetisellä Nukarinkoskella. Viime aikoina ei ole juurikaan satanut ja hellettäkin on pukannut. Hellepäivä se oli tämäkin, sillä lämpötila huiteli päivän aikana vajaassa +30 C:ssä. Veden lämmöistä ei tietoa mutta vielä se tuntui hieman viileähköltä tai ainakin virkistävältä kahlatessa. 

Taistelupariksi sain tällä kertaa Örlingin Jannen. Jannen kanssa olenkin ollut taistelupareina viimeksi viime syksyn Julkujärven kisoissa. Poolilappu näytti nyt kiertoa 2,4 - 9,6 - 10,8. Näistä selkeitä koskipooleja olivat 2,9 ja 8. Näin vähällä vedellä oli täysi arvoitus, että pysyvätkö kirbelit edes koskessa vai painuvatko ne suoraan suvantoihin. 

Vähävetistä koskipoolia

Aloitin A-ryhmän kalastajana poolista 2. Eli siis maantiesillan alapuolisesta koskesta. Täällä heitin muutaman heiton edellisellä treenireissulla ja silloin yksi kirbeli tukisteli perhoa. Nyt piti olla eri tilanne, sillä tuoretta kalaakin oli jokeen laitettu. Aloitin siis kalastamisen selkeillä kirjolohiseteillä. Nopeasti oli kuitenkin havaittavissa, että kalaa ei poolissa juurikaan ollut. Pitkään paiskasin ilman minkäänlaista tapahtumaa. Vaihtelin settejä ja lopulta pikkuperhosetti antoi ensimmäisen kalan, kirjolohen 42 cm. Tämä kyseisen setin ensimmäisellä heitolla. Tämän jälkeen ei muita tapahtumia eikä niitä kertynyt myöskään Jannelle.

Naapuripoolilla tapahtui

Jakson jälkimmmäinen pooli oli sitten rotaation jälkeen pooli 4 eli koulusuvannon alaosa. Aloitin taas kirjolohisetillä ilman tapahtumia. Jossain vaiheessa jaksoa joku särki räväytti pinnassa ja sain kalan jopa lopulta ottamaan. Ikävä kyllä tuo mittasärki ei päätynyt haaviin asti. Janne pussitti oman kalastuksen alkuminuuteilla kirjolohen paikasta mitä olin hetki sitten heittänyt ilman tulosta. 

Tässä kohti olikin sitten hieman pidempi tauko ja järjestäjä tarjosi kahvia ja sämpylöitä. Pieni hengähdyshetki siis ennen seuraavaa jaksoa, jolla suunnistimme poolille 9. Oli kuulemma kalaton pooli tiedossa kertoivat muut. Kalastusjärjestys myös muuttui siten, että Janne pääsi nyt aloittamaan. Hän heitti kuitenkin poolin läpi ilman tapahtumia. Ei luvannut hyvää. Lopulta kuitenkin löysin yhden kalan erään kiven kupeesta. Uitin perhot eteen ja kala kääntyi kohti perhoja mutta ei kuitenkaan ottanut. Tästä alkoi sitten perhojen vaihtorumba mutta en saanut uutta reaktiota millään. Siirryin hetkeksi muualle ja bongasin toisen kalan pienehkössä koskipeilissä. Tämäkään kala ei kiinnostunut sitten millään. Pienen hetken päästä palasin ensimmäisen havaitun kalan kohdalle. Taas ensimmäinen uitto aiheutti reaktion mutta kala ei ottanut perhoja. Vaihtelin taas erilaisia täkyjä siiman päähän jakson loppuun asti. Kalat jäivät saamatta.

Jakson jälkimmäiselle puoliskolle saimme taas hieman suvantovettä. Jannelle ei ollut onni mukana, sillä hän karkutti useamman kalan ja blänkkäsi jakson. Heti muutaman heiton jälkeen jostain eteeni ilmestyi kaksi kirjolohta. Heitin perhot eteen ja kala kiinni. Irtosi. Lopulta sain kalan jopa haaviin asti ja tämän jälkeen vielä pari karkuutusta ja yksi tälli. Blänkit vältetty.

Kakkosjakson jälkeen taas hieman pidempi "kahvitauko" ja sen jälkeen alimmalle suvantopoolille. Tuolla olisi taatusti kaloja. Mutta ei, taidot eivät vain riittäneet ja meille molemmille tyhjä arpa. Viimeisillä minuuteilla kävi kirbeli mosauttamassa pinnassa ja sille tarjoilin perhoja sillä tuloksella, että heitin kolmen vavan setit pohjaan.

Padonaluspoolille piti siis siten sitoa kaikki setit uusiksi. Tästä ei ollut kalattomassa poolissa mitään hyötyä, sillä kalatapahtumia ei ollut meillä kummallakaan. Synkkää oli. Eli blänkit viimeiseltä jaksolta. 

Olihan se kokemus tämäkin. Kalastus oli erittäin vaikeaa mutta toisaalta ihan mielenkiintoista. Välillä pääkopassa löi täysin tyhjää, että mitähän tässä oikein pitäisi tehdä. Varsinkin kun suurin osa kalastetuista pooleista oli sellaisia, että niissä ei näkynyt merkkejä kaloista. Ei pintakäyntejä tai epämääräisiä tärppejä.

Sijoituin kisalle sijalle 11/20. Taitaa olla huonoin sijoitukseni Nukarin kisasta koskaan.

Viikonlopun tupla

 Nyt olikin sitten se kiihkeä kahden sm-alkukarsinnan viikonloppu eli kisailua niin Hammonjoella kuin Survosenkoskella. Hammo oli kotikisa ja Survosen kohdalla asennoiduin heti alusta alkaen, että se on opintomatka koska siellä en ole aikaisemmin kesällä kalastanut. Ainoa kerta ko. joella oli aikoinaan sumariaikaan käyty reissu.

Hammolle siis lauantaina. Kotijoelle on aina helppo mennä, sillä harjoitella ei tarvitse ja perhovalinnatkin ovat erittäin selkeitä. Kunhan vain jaksaa aamulla raahautua paikalle. Tällä kertaa vesi oli kuitenkin huolestuttavan alhaalla ja tiedossa oli hyvin vaikea kisa.

Taistelupariksi sainkin uuden tulokkaan kisaympyröihin eli Launosen Ollin. Hienoa, että uusia naamoja tulee mukaan. Arpa laittoi meidät ensimmäiseksi kalastamaan poolille 6 eli alaosan toiseksi ylimmälle. Tämä pooli on siitä varma, että se pitää aina riittävän määrän puronieriöitä ihan kohtuuulliseen jaksotulokseen. Ehkä ei ihan paras pooli mutta ei myöskään huonoin. 

Itse aloitin valvontavuorolla. Ollin perässä hiippailessa näin heti jo pari kalaa ja tiesin, että nuo yrittäisin onkia. Ikävä kyllä kaloja näkyi yllättävän vähän ja jokunen varma paikka näytti tyhjältä jo tässä vaiheessa. Jaksoni alkoi kuitenkin hyvin, sillä aloitin aivan ylärajalta ja jakson ensimmäisellä minuutilla kala pelmahti siihen. Se ui suoraan naapurin poolilta suoraan eteeni ja jopa pysähtyi eteeni. Ja näin haaviin päätyi 25 cm puronieriä. Sain jaksolla vielä toisen hieman pienemmän eli korttiin ensimmäiseltä jaksolta 2 kalaa.

Toiselle jaksolle ajelimme yläosille ja poolille 2. Jälleen kerran valvontavuorolla ei kaloja juurikaan näkynyt. Ja  jälleen kerran oman jakson alkaessa löysin välittömästi kalan. Se kuitenkin säikähti kun työnsin vavan joen ylle pusikoiden välistä. Kala ei kuitenkaan sännännyt kauas ja pääsin tavoittelemaan sitä toisesta kulmasta. Kala olikin hetken kiinni mutta irtosi. Tästä tahkosin suht pitkään ilman tapahtumia. Tai ei se nyt niin kummoista tahkoamista ollut, sillä heittotahti oli leppoisa koska kaloja ei näkynyt. Jakson jälkimmäisen puoliskon sitten kirjaimellisesti konttasin ja sain lopulta pari kalaa kortille. Ihan hyvä jakso siis tämäkin.

Ruokatauon jälkeen ajelimme takaisin alaosille ja poolille 7. Tälle jaksolle oli kovat odotukset, että tätä ei voi ainakaan blänkätä. Kaloja olisi poolissa aivan satavarmasti. Ja olihan niitä. Taas heti jakson alussa kala haaviin ja blänkit vältetty. Ohi vilahti parit kirjolohtakin mutta nämä olivat selkeästi koukutettuja tai muuten vain tosi arkoja. Tai siis toinen oli koukutettu, sillä sillä oli suussa kauas näkyvä pinkki mato. Kala nimettiin "pinkiksi". Jakson jälkimmäisellä puoliskolla sain sitten kirjohen siiman päähän. Tämä loikkiva kala veti kuitenkin itsensä pusikkoon ja siima tietysti poikki. Tästä muutama heitto ja onnistui jallittamaan pienen puronieriän. Ja jakson melkein viimeisellä minuutilla pääsin heittämään purkkarille mutta ko. kala oli liian hidas. Jostain nimittäin ampui perhoon kirjolohi ja sen sain jopa haaviin. Kolme kalaa siis tälle jaksolle.

Viimeisellä jaksolla sitten poolille 4. Tämä oli aina ennen ehdottomasti kalaisin pooli kaikista. Eli paras. Mutta se oli ennen. Nyt en nähnyt poolissa vilaustakaan kaloista vaikka ennakkotietojen mukaan ainakin kaksi kirjolohta siellä asusteli. Mutta niitä ei näkynyt missään. Taisteluparin kalastusvuorolla nuo kaksi ilmestyivät jostain ja toinen kelpuutti jopa perhon tarttumatta kuitenkaan kunnolla.Blänkit siis tästä ja hyvä kisa kuihtui jotakuinkin kasaan...

Mutta onneksi tämäkin riitti podiumille ja kolmanneksi.

Hieman muuten pitää olla huolestunut Hammonjoen kalatilanteesta. Joskus ennen täällä uiskenteli useissa pooleissa kaloja isoina parvina. Nyt nämä samaiset paikat saattoivat olla täysin tyhjiä kaloista. Jos kehitys jatkuu samana, niin muutaman vuoden päästä ei ole mitä kalastaa. 

Muutama tunti unta palloon ja heti aamusta kohti Survosenkoskea. Nyt oli tiedossa huomattavasti kalaisampi kisa, sillä täällä oli kirjolohen lisäksi myös erilaiset särkikalat, ahven ja kuha kisakaloja. Hauskaa oli siis tiedossa vaikka tosiaan kyseessä oli enemmän opintomatka.

Taistelupariksi sain Immosen Petrin ja pääsimme avaamaan 4 poolilla heti "kisakeskuksen" vieressä. Lyhyt siirtymä siis. Petri aloitti kalastamisen ja pääsin itse heti seuraamaan, että mitähän täällä pitäisi tehdä. Komeita lahnoja alkoi nousemaan joesta. Suht oikealla paikalla oltiin. Petri sai ensimmäiseltä jaksolta 12 kalaa. Paukutin koko jakson hyvin pientä aluetta, sillä kalaparvet tuntuivat palaavan samaan kohtaan aina pienen hiljaisen hetken jälkeen. Lahnojen ja särkien lisäksi seassa oli paistikkaan kokoisia komeita oranssivatsaisia ahvenia. Korttiin 18 kalaa ja sillä jaksovoitto. Oikein mukava alku!

Seuraavaksi poolille 2. Täältä oli avausjaksolla saatu melko paljon kalaa mutta jostain syystä meille tämä ei sitten ollutkaan mitenkään erityisen hyvä pooli. Sain toki heti jakson alussa kirbelin ja myöhemmin jakson edistyä jonkun verran ahventa ja yhden lahnan. Mitään armotonta tykitystä tämä ei kuitenkaan ollut ja kisan huonoin jakso oli sitten tässä. Onneksi kuitenkin loppupäivä meni paremmin.

Jälleen ruokatauon jälkeen vaihdoimme kalastusjärjestystä eli pääsin aloittamaan ensin poolin 8 kalastuksen. Mitään varsinaista suunnitelmaa en keksinnyt eli lähdin aika satunnaisesti haravoimaan poolia ja luotin siihen, että jostain kaloja löytyy. Lopulta löysinkin pari putamaa missä oli oikein mukavasti ahventa. 13 kalaa korttiin ja näistä isoin 36 cm.Näillä kaloilla jaksosijoitus 2.

Sitten poolille 6 vanhan myllyrakennuksen alle. Täällä tuhlasin aikaa kahlaamalla vähän väärässä paikassa. Vesi näytti syvemmältä kuin olikaan ja siksi tuli pyörittyä vääriä "ajolinjoja" ja siihen paloi aikaa. Ajattelin mielessäni jakson aikana, että jotenkin en saanut tähän mitään tuntumaa. Onneksi kuitenkin korttiin 9 kalaa ja jakson sijoitukseksi 3. 

Näillä irtosikin yllättävän hyvä sijoitus eli päädyin neljänneksi. Podium jäi hyvin lähelle eli se hitusen harmittaa mutta ihan hyvä näinkin. Eli en ole siis missään tapauksessa ainakaan kovin pettynyt kisatulokseen. Hauskaa oli ja mikä parasta, niin viimeistään tämä varmistin paikan Iijoen finaaliin.

Treenisessiota Nukarilla

 Töiden puolesta kun jouduin sompailemaan sopivassa suunnassa, niin nappasin kalavehkeet mukaan ja päädyin sitten illaksi Nukarille hieman "harjoittelemaan". Olenhan mukana reilu viikon päästä Nukarin sm-alkukarsinnassa. Tosin enhän minä tuolla nyt varsinaisesti harjoittelua erikseen tarvitse, sillä vuosien saatossa olen hyvinkin paljon Nukaria kalastanut. Erittäin tuttu paikka siis. Tosin nyt oli teemana kalastella enemmän särkikaloja kuin kirjolohia.

Tie oli varsin kivinen joelle. Ensin muistin unohtaneeni haavin kotiin. Autossa sattui toki olemaan haavi mukana mutta se oli iso haukihaavi, jota ei todellakaan viitsinyt joella kantaa mukana. Olin lähtenyt reissuun myös kevyissä kesätamineissa ja mukana ei ollut siis esim. kahluuhousuja (Huom! Onhan siellä myös kahluukielto vielä. Housut ei siis kahluutarkoitukseen.). Ja vettähän se alkoi loipottamaan taivaan täydeltä. Seuraavaksi kurvasin kaupan pihaan. Jotainhan se on syötävä. Mutta, mutta...lompakko oli kateissa. Olin sen ottanut mukaan mutta mistään sitä ei löytynyt. Kaiken hyvän lisäksi autossa oli tankkikin tyhjä tässä vaiheessa. Mobiilisti olisi voinut tietty kuvitella maksavansa mutta olisihan se mukava olla tallessa esim. kaikki kortit. Onneksi vartin haeskelun jälkeen auton penkin alle tippunut lompakko löytyi ja eväät sain ostettua. Tämän jälkeen suuntasin sitten vielä Motonettiin ostamaan Patriotin turistihaavin.

Nukarin parkkisella ei sitten ollutkaan kuin pari autoa eli tungosta ei vielä tässä vaiheessa ollut. Tosin vettäkin satoi varsin iloisesti. Ei muuta kuin kampetta niskaan ja joelle. Vesi näytti olevan tosi alhaalla. Kopaisin nopeasti parit montut ja tämä tuotti pari pientä taimenen penikkaa. 

Tästä sitten niiden särkien "onkimiseen". Jo muutaman heiton jälkeen siiman päässä jumputti ihan mukava turpa mutta se valittevasti irtosi. Tästä muutama heitto ja ylös hurjaakin hurjempi saalis eli pieni törö. Nämä ovat jollain tavalla aika veikeitä kaloja. Vantaanjoki on siitä mukava paikka, että lajeja on paljon. Hyvä, että edes tunnistaa kaikki saamiaan kaloja. Varsinkin esim. Vantaankoski tai Pitkäkoski ovat tälläisiä paikkoja. 

Tommikin ilmoitti tulevansa joelle ja päädyimme jatkamaan särkikalojen juksaamista. Tosin tässä välissä pieni kirjolohikopaisuparin parin montun kautta. Eräästi montusta sitten rouhikin jo kirbeli kiinni mutta se päätti olla tarttumatta kunnolla. Oli niitä siellä vaikka vettä ei siinäkään kohti ihan hirveästi ollut.

Särkionginta alkoikin sitten tuottaa saalista sieltä ja täältä. Ja aina väliin napsui myös pieniin perhoihin myös kirjolohia.Porukkaakin oli alkanut valua joelle aika tasaiseen tahtiin ja pahimmillaan ukkoja oli oikealla ja vasemmalla muutaman metrin välein. Kirjolohta tietty jahtasivat kaikki muut paitsi me. Illan päätteeksi, sitten pieni hetki heitellen sellaisia perinteisiä kirjolohiperhoja eli leechejä.

Pari seuraavaa päivää meneekin sitten kisoissa, sillä nyt ovat edessä Hammonjoen ja Survosenkosken kisat. Ensimmäisessä kohdekalana puronieriä ja Survosella sitten särki/ahven ja kirjolohi. Toivottavasti siima kiristyy mahdollisimman usein.

Kisakausi käynnissä

 Kesä on jo taas niin pitkällä, että tässähän on jo parit perhokisat käytynä. Ja lisää on tuloillaan, sillä esimerkiksi tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus vetää tuplat eli kisat sekä lauantaina ja sitten sunnuntaina. Ensin Hammonjoki ja siitä sitten nokka kohti Survosenkoskea.

Kisakauden availin kelluntarengas SM:n merkeissä Julkujärvellä. Jostain syystä tuo Julkujärvi on ollut minulle aina hyvin vaikea paikka ja onnistumista ei ole sieltä tullut koskaan. Eikä kyllä tullut nytkään. Siksi en tartu tuohon kisaan yhtään sen enempää. Mutta en vielä iske hanskoja tiskiin tuon kisapaikan kanssa. Yritetään vain opetella vielä lisää...

No, Karkkilan kisasta voin sitten naputella muutaman sanasen enemmän vaikka ei sieltäkään kotiin tuomisina ollut oikeastaan yhtään mitään. Kaloja sensijaan nousi jokunen enemmän.

Karkkilassa olen aina tykännyt kalastaa, joten varasijoilta kisaan yltäminen oli oikein mukavaa. Vettä oli kisa-aikaan joessa aika vähän, joten järjestäjä oli rajoittanut kahlaamista vain joen puoliväliin. Tämä ei sinänsä tuolla haittaa yhtään mitään, sillä joki on sen verran kapea ja helposti hallittavissa hyvinkin vähällä kahlaamisella.

Taistelupariksi arpa heitti Virolaisen Petrin, Karkkilan konkarin. Mikäs sen mukavampaa. Petrin kanssahan sitä on oltu kämppäkavereita kansainvälisissä koistoksissa aikanaan. No, itse sain B-ryhmän lapun eli Petrillä oli siten lupa aloittaa ensin pooli 6 kalastaminen. Tuo pooli on perinteisesti ollut varsin hyvä mutta näin vähällä vedenkorkeudella se lopulta osoittautui aika vähäkalaiseksi. Petri kaiveli poolista pari kalaa kortille ja karkuutteli useamman. Odotukset olivat korkealla omalle kalastusvuorolle, sillä olihan tuolla muutama ns. varma monttu. Mutta yllättävän hiljaista alkoi pidellä. 

Yksi jakso kesti 50 minuuttia ja Petri huuteli penkalta, että jäljellä on 6 minuuttia ja 25 sekuntia. Tässä vaiheessa ei vielä pistoakaan koko poolista. Ja sillä samalla hetkellä sitten kirbeli kiinni ja haaviin. Blänkit vältetty. Jakson ihan viime sekunnilla toinen kala kävi tuskistamassa kuitenkin tarttumatta. Aika nihkeä aloitus.

Kakkosjaksolla sitten poolille 9. Eli huippupoolille. Petri kaivoi varmasti pari kalaa kortille. Ei siis kuitenkaan aivan huikeaa mättöä eli kalat olivat selkeästi jo aika koukutettuja. Pitkään sain tehdä töitä tälläkin kertaa kalojen löytämiseksi. Pienen hetken jakson alussa tavoittelin myös särkikaloja mutta siiman päässä kävin vain pari pientä ja yksi ahven. Kirbeleitä pussitin lopulta 3 kappaletta. Näistä pari leechillä ja yksi nymfillä. Oikein hyvä jakso.

Kolmas jakso sitten ns. aikaisempien vuosien kuoleman poolille eli ykköselle. Ja sitähän se sitten taas itselleni oli. Synkkää ja vielä vähän synkempää, sillä jakson lopulla yritetyt särjetkin taas hyvin pieniä. Blänkit kolmannen kerran peräkkäin tästä samaisesta poolista. Petri äityi onkimaan oikein mallikkaasti ja pussitti parit kirjolohet paikoista mitkä juuri hetkeä ennen olin heittänyt.

Seuraavaksi sitten poolille 5. Jälleen kerran fiilikset hieman ylemmäksi, sillä tästä oli kisan aikana kai saatu ihan kohtalaisesti kaloja. Eli niitä pitäisi siellä olla. Kuitenkin liki koko jakso ilman tapahtumia ja sitten jumitin heittämään sen sata kertaa samaan pieneen monttuun. Sieltä sitten leechin imaisi hyvin hyvin laiska kirjolohi,  jolla oli mittaa peräti 38 cm. Petrille tämä oli sitten se kuoleman pooli, sillä ei tapahtumia hänelle.

Kisan päättäjäispooli oli sitten taas oikein mukava eli pooli 8. Jakson alkupuolella kävi hyvänkokoinen kirbeli tukistamassa pari kertaa kuitenkin tarttumatta. Hetki hieman hiljaisempaa ja manailin Petrille, että mitähän tässä tekisi kun ei ole oikein enää heittämättä mitään järkevän oloista paikkaa. Siirryin siis kalastamaan hieman vähemmän hyvännäköisiä kohtia. Se kannatti, sillä välittömästi kirbeli kiinni hyvin pienestä montusta. Ja tästä muutama minuutti eteenpäin ja toinen kala kiinni aivan nilkkavedestä. Tämä olikin sitten kisojen isoin kala eli 48 cm kirjolohi. Jakso loppui, kun koppasin vielä ahvenen haaviin mutta tämä oli hiukan alamittainen.

Kaloja siis neljältä jaksolta viidestä. Siltä yhdeltäkin olisi pitänyt jotain saada, että sijoitus olisi ollut jonkun pykälän parempi. Tälläinen perussuoritus kun ei näissä kisoissa kovin pitkälle riitä. Tai ainakaan mitalikolmikkoon. Taso on kova.

Ensi kerralla sitten....

Vaikeimman kautta

 Perinteisesti olen kalastanut hyvin paljon sellaisia vähemmän tunnettuja paikkoja. Nykyisin hyvin harvakseltaan käyn tunnetuilla korttikoskilla kuten esimerkiksi Huopana tai Äyskoski. Joskus aikoinaan näissäkin tuli käytyä varsin tiheään mutta silloin ei ollut vielä yhtä paljon kalastajia koskilla kuin nyt. 

Vähemmän tunnetuissa paikoissa on vain yleensä vähemmän lohikaloja. Istukset ovat huomattavasti pienempiä tai niitä ei ole ollenkaan. Siksipä näissä ei ole yleensä muita kalastajiakaan. Mutta jossain vaiheessa tuo kalattomuus saattaa ruveta jo hieman nyppimään. Olisihan sitä mukava saada edes joskus jotain siiman päähän. 

Olen joskus sanonut (tai siis aika useinkin), että jos taimenen istuttaminen lopetettaisiin kokonaan, niin julma todellisuus iskisi monelle vasten kasvoja. Taimenen kalastus varsinkin Etelä-Suomessa on jo vuosikymmeniä perustunut keinotekoisesti istuttamalla luotuun todellisuuteen. Itse en esimerkiksi usko monessakaan paikassa ns. luomukaloihin vaikka kuinka kaloilla olisi rasvaevät leikkaamatta. 

Kävin tuossa jälleen kerran virpomassa Kyykoskella. Tämä on sellainen vähän vähemmän kalastettu paikka mutta esimerkiksi puitteiltaan oikein mukava koskikohde. Takavuosina täältä tuli jopa joskus ihan nättejä kalojakin. Mutta vuosi vuodelta paikka on syöksynyt kalastoltaan jyrkästi alaspäin. Ja mihin on päädytty. Taimenet ovat kadonneet ja tilalle tullut istutuskalana kirjolohi. 

Ei voi kuin ihmetellä, että nykyään moni koskikohde on ns. kunnostettu ja sitten on kuitenkin päädytty istuttamaan jokeen kirjolohia. Kunnostukset eivät toimi halutulla tavalla ja taimenistukkaan hinta on moninkertainen verrattuna kirjoloheen. Mennään siis siitä kuuluisasta matala-aitaisesta kohdasta. Muistan myös aikoinaan kuinka Väli-väylää ja esimerkiksi Jaalan Puolakankoskea hehkutettiin, että näihin ei ole lupa edes istuttaa kuin tiettyä kantaa olevia taimenia. Paikat haluttiin pitää "puhtaina" ja taimen elinvoimaisena. Mutta mihin päädyttiin? Tietenkin kirjolohi-istukkaisiin. Niitähän on nyt Puolakassa, Jyräänjoella kuten täällä Kyykoskellakin.

Olin koskella yksin. Eihän siellä ole kalaa, niin ei ole kalastajiakaan. Eikä niitä kirjolohi-istukkaitakaan taida olla joessa montaakaan. Saalispäiväkirjassa oli tälle vuodelle 4 merkintää kirjolohesta. Taimenesta ei ensimmäistäkään. Pohjalla ollaan. 

Eräässä kosken kuohussa hetken jopa luulin, että ainakin yksi taimen olisi hengissä. Sain nimittäin streameriin kunnon posautuksen ja siten kampasin tuota kohtaa hieman pidempään. Pitkään tahkosin virran sivua esimerkiksi larvoilla ilman tulosta. Paluu streameriin toisesta kulmasta heitettynä tuotti kuitenkin tuloksen. Komea koskihauki! 

Kyykoski on  muuten varsin mielenkiintoinen paikka erilaisten kylttien ja ohjeistujen puolesta. Missään muualla ei ole yhtä paljon nakutettu kylttejä sinne tänne puiden kylkiin. Ehkä tämäkin on tätä nykyaikaan, että kalastajlle pitää erikseen kertoa jokainen kohta mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Maalaisjärki on kadonnut taimenten tavoin...

Ehkä tässä pitää kohta myöntää realiteetit ja palata kiltisti kalastamaan jollekin tunnetulle istarikoskelle. Ja tuntea taas se tunne kun siiman päässä on jotain. Tai sitten palaan Kyykoskelle mutta haukivehkeet mukana. Noissa suvannoissa taatusti asustaa isojakin haukia.