Testilabra

Jostain aivonystyröiden välistä syntyi aamulla idea. Viime aikoina tuolla joella on pörrännyt varsin paljon kaislakorentoja ja kalat ovat niistä olleet innostuneita. Rasiasta löytyy kuitenkin varsin vähän mustia tai hyvin tummia perhoja. Vesiperhosimitaatiot ovat toki hyvin lähellä kaislakorentoa mutta silti piti vääntää jotain aivan muuta.

reditukou

Kietaisin siis nopeasti pari uutta pinturia joihin lisäilin taas hieman foamia. Pieni ripaus myös kumijalkaa. Ja höysteeksi eli ärsykkeeksi hieman kimalletta. Perhot taskuun ja taas hyllystä astetta köykäisempi keppi mukaan.

Jokirannassa ripeksi hieman vettä mutta ei vielä häiritsevän paljon. Katselin ensin hetken josko löytäisin jostain kameran eteen kaislakorennon. Olivat pirulaiset kadonneet jonnekin eli olisiko kuitenkin tämä sukupolvi tullut elinkaarensa päähän? Päikkäreitä oli puolestaan ilmestynyt jostain ja niitä parveili isoissa parvissa. Lopulta löysin yhden kaislakorennonkin. Oli kylläkin aivan selvästi viimeisen henkäyksensä ottanut.

kaislakorento

Kalat kuitenkin tykkäsivät tästä uudestakin luomuksesta. Itseasiassa en mitään muuta perhoa heittänyt. Eikä kyllä ollut tarvettakaan. Hyvin toimi! Kalatkin olivat tänään oikein mallikkaan kokoisia.

vesiperhonen

Tein myös varsin mielenkiintoisen huomion. Aikaisemmin kun oli tarve heittää perho näyttäytyneen kalan eteen, niin nyt sain kalat ottamaan myös sokkona heittelyyn. Foamiperhossa oli hieman enemmän voluumia ja korkeamman heiton kautta sain perhon tippumaan varsin 'äänekkäästi' veden pinnalle. Kalat nousivat hakemaan tälläisen perhon jostain syvyyksistäkin. Varsin jännittävää puuhaa, kun kala nousi vauhdilla aivan kiinni perhoon, ja otti sen vasta hetken miettimisen jälkeen. Liian nopealla vastaiskulla tuli vedettyä perho pois kalan edestä.

Lopuksi vielä nopean editoinnin kautta tehty pieni videonpätkä testilabrastani...