Turpakekkereillä

Tänään kävin nopealla iltapäiväreissulla paikallisella turpajoella. Vesi oli väriltään melkoista kuraa, sillä viime aikoina on ollut melko rapsakoita sadekuuroja. Onneksi vesi oli kuitenkin sopivan alhaalla tuloksellista perhokalastusta ajatellen.

Kosken rantaan astellessani näin aivan rantaviivassa molauttavan kalan. Sekunnissa olin saanut perhot veteen ja odotin ensimmäistä ärhäkkää turvan ottia. Kala nasauttikin välittömästi perhoon ja ponkaisi ilmaan. Koskihauki! Kala kuitenkin irtosi aikansa temuttuaan. Vaihdoin hieman paikkaa ja kävin koukuttamassa toisaalla pari turpaa.

Palasin takaisin samaiselle kivelle ja tartutin myös siitä pari turpaa. Seuraavaksi tuo sama luupää paukatti perhoon uudestaan ja katkoi siimat. Sitaisin uuden perhon siiman jatkeeksi ja jatkoin kalastusta. Eikä aikaakaan kun tuo sama hauki otti jälleen kerran. Nyt kala tuli myös ylös asti. Vaikka hetkeä aikaisemmin perho  oli jäänyt hauen kitaan, niin nyt sitä ei enää kalan leukaperissä ollut. Väkäsetön koukku voi siis pudota hyvinkin nopsaan irti kalan leuoista.

Turpiakin siis nousi. Muutama kala posautti myös pinnassa mutta pintaperhoista ne eivät vielä innostuneet. Pintaperhoakin siis heitin mutta pensaiden alta niihin räppäsi kiinni vain särkiä. Ehkä vesi on kuitenkin vielä aavistuksen verran sameaa. Mutta pitkään ei varmasti mene, kun pinturisesonki on parhaimmillaan.