Pakkasta ja lunta

No niin, tulihan sitä lunta ja pakkasta! Nyt voi jo sanoa menevänsä talvikalaan. Aamulla kun starttasin kotipihasta oli pakkasta kuusi astetta. Aurinkokin pilkisteli pilven takaa joten ihan passeli ulkoiluilma.


Ilmeisesti maahan satanut lumi höystettynä varovaisella auringonpaisteella oli lisännyt sen verran valoa, että tänään olivat luontokuvaajat sankoin joukoin liikkellä jokirannassa. Osa kuvasi koskikaroja, osa haeskeli saukkoja ja osalle kelpasi ihan vaan maisemat. Itse heiluin yksinäisenä kalamiehenä seassa.

Selvästi huomasi kalojen aktiivisuudesta, että eletään jotakuinkin keskitalvea. Onnistuin paikantamaan muutaman kalan mutta näille ei tarjoilu oikein meinannut kelvata. Tai sitten loksauttivat leuat kiinni koska olivat jo nähneet vapaa heiluttavan ukon. Yhden pienen eväkkään onnistuin kuitenkin huijaamaan.



Ja melkein toisenkin. Nimittäin streamerin perässä ilmaantui jostain varsin mallikas hauki. Se koppasi kerran jo perhon suuhunsa mutta nopea vastaisku kiskaisi perhon pois talvikankean hauen kidasta. Sinnikkäästi yritin uudestaan tyrkätä perhon hauen nokan eteen. Koska kala uiskenteli aivan jaloissani kaivelin kameran taskusta. Otin pari hätäistä kuvaa ja samassa jostain ampaisi melko kookas taimen ihmettelemään kyseistä episodia. Siinä sitten hauki ja taimen likipitäen rinnakkain tuijottelivat simppustreameriäni. Taimen poistui paikalta varsin pikaisesti mutta seuraksi tuli jostain hiukan pienempi hauki. Aikani yritin kaloja kiusata erilaisilla perhoilla mutta varsin kyllästyneiltä vaikuttivat. Niin minäkin, joten vaihdoin paikkaa suosiolla...

Räntäsateessa Hammonjoella

Tälle päivälle olin alunperinkin suunnitellut kalareissun. Sääntiedotus kuitenkin lupaili jo edellisenä päivänä todella surkeaa keliä, joten pidin aamulla pään kiltisti tyynyssä. Sen verran oli kuitenkin virtaa, että jonnekin piti lähteä. Huolimatta siitä, että räntää tai lunta työnsi vaakatasossa.

Olen Hammolla harvemmin käynyt kalalla näin keskellä talvea. Yleensä joki on tähän aikaan vuodesta varsin tukevassa jäässä mutta tänä vuonna ei ole juurikaan pakkasia pidellyt. Joki näyttikin jotakuinkin samalta kuin lokakuun tulvissa. Eli vesi siis erittäin sameaa ja korkealla. Kalastus onkin tälläisissä olosuhteista jotakuinkin turhaa.

Olen toki joskus Hammolta kaloja saanut talvellakin, mutta tällöin vesi on ollut aina jotakuinkin kirkasta. Hammo ei ole varsinaisesti talvipaikka mutta parista montusta kaloja on yleensä löytynyt. Kauempaa ei tuonne kannata kyllä talvikalalle tulla.

Kaikkinensa taisin heittää perhoa ehkä puolisentuntia. Tai siis lähinnä hiippailla joella. Jo ensimmäisten heittojen yhteydessä ihmettelin kun koko ajan oli tunne että kela tippuu kiinnikkeestä ja yritin ruuvata tiukemmalle. Eihän se tietenkään pysynyt, sillä syyksi huomasin irtonaisen kelankiinnikkeen! Onneksi hajoaminen ei tapahtunut esim. kisatilanteessa tai kunnon kalaa väsyttäessä. Tosin nopeastihan se olisi korjannut esim. ilmastointiteipillä. Nyt kikkoja ei tarvita vaan korjaustoimenpiteet voi suorittaa lämpimästi sisätiloissa.

Uuden vuoden ensimmäinen

Muutama päivä tuli kärvistelyä sisätiloissa flunssan takia heti vuoden alusta. Perhoja sentään tuli jokunen väännettyä, vaikka olotila olikin välillä hieman heikohko. Ulkolämpötilamittarin näyttäessä reilusti plussaa oli aika piipahtaa joella.

Lähtiessä nappasin muutaman uuden streamerin mukaan. Muuten edelleen periaatteena kalastaa mahdollisimman paljon vanhoilla perhoilla. Kaikki uudet ovat vielä reservissä. Siirtelen siis vain tarpeen mukaan niitä käyttöön.

Vaikka uusia perhoja on syntynyt reippaasti, niin selvästi on tarvetta tehdä varsinkin streamereitä lisää. Tälläkin reissulla tuli taottua useampikin ottikone pohjaan. Mutta pitäähän perhot uida siellä missä kalatkin uivat eli syvällä. Ja ei perhomenekki haittaa jos tulostakin syntyy.. ja syntyyhän sitä.

Eli siis vuoden ensimmäinen kala kävi haavissakin asti. Varsin nätti kala kaiken lisäksi. Simppua puri tämäkin eli uudet perhot toimivat erinomaisesti. Kala takaisin elementtiinsä ja hyvillä mielin kotiin.

Päästiinhän siitä joulusta

Taas olisi jouluhössötykset takana päin. Hyvä niin. Seuraavan ruljanssin alkuun taas ehkä 10 kuukautta aikaa. Aivan liian vähän. Joulun voisi siirtää pidettäväksi vaikka kerran kymmenessä vuodessa.

Kelit ei ole olleet vieläkään kovin talvisia. Lunta oli maassa taas peräti päivän verran muutama päivä sitten. Toisaalta...ei haittaa ihan hirveästi, sillä kalakelit pysyvät varsin siedettäväni. Ladulle kuitenkin tekisi jo hieman mieli.



Vapa kättä piti jälleen kerran lähteä vetristelemään merelle. Keli näytti sopivan tuhnuisesta mutta ehkä hieman tuuliselta. Ennakkotieto oli noin 14 metrin sekuntituulesta. Mutta kyllähän se kalastus tuollaisellakin myräkällä onnistuu.

Ja myräkkähän siellä oli. Aaltojen kohina kuului jo kauaksi rannasta eli hyvän matkaa ennen kuin edes näimme vettä. Tuuli taisi olla jotakuinkin etelästä joten vastatuuleen paiskomista ei voinut mitenkään välttää.



Tällä kertaa ei tarvinnut kovinkaan kauan roiskia ennen ensimmäistä kalatapahtumaa. Olin siirtynyt parin ison kiven lohkareen väliin ja vetäisin pari kertaa siimaa kelalta ja kiskaisin perhon aaltoihin. Otin lisää siimaa kelalta ja aloitin ensimmäistä kunnollista heittoa. Perho kiihdytti kulkuaan kohti rantaa ja samalla jostain ampaisi oikein komea taimen seuraamaan perhoa. Kala tuli perhon perässä aivan jalkoihini imaisematta sitä kuitenkaan kitusiinsa. Uusinta heiton yritys säikäytti sitten kalan tiehensä.

Jokunen aika sitten manasin, että en ole koskaan nähnyt kunnon taimenen pintakäyntiä merellä. Välitömästi tuon jälkeen pääsin sitten sen pintakäynnin näkemään. Viime reissulla taas manasin, että taimenet eivät ole merellä koskaan pelkästään pyörähtäneet perhon perässä. No, sekin tilastovirhe on sitten tämän reissun jälkeen korjattu. Harmi, että kala ei ottanut kunnolla. Olisi nimittäin ollut varsin vauraan kokoinen eväkäs.

Puhtia heittämiseen tuli taas roimasti lisää. Loppupäivän paiskasimme kuitenkin ilman sen suurempia tapahtumia. Tuuli yltyi entisestään ja oli lopulta jossain 16 sekuntimetrin kieppeillä. Varsin reippaanlaisia aaltoja ja pärskeitä siis.


Reissun tappiopuolelle jouduimme kirjaan Pussin kivikossa katkoman rannarin ja ampparin. Siimakori siis hänelle hankintalistalle :)

Mertsarit taas mielessä

Jälleen kerran auton keula osoitti etelää ja merellisiä kalastusvesiä. Tällä kertaa pääsin tavoittelemaan mertsareita ensimmäistä kertaa veneestä käsin sillä olin matkalla kalaan Markuksen kanssa. Veneen kanssa liikkuessa avautuu huomattavan paljon enemmän uusia paikkoja kuin rannalta heitättäessä. Suomenlahden rannat ovat erittäin tiuhaan ranta-asuttuja joten hyviä paikkoja ei montaa löydy. Veneellä taas mahdollisuudet ovat lähes rajattomat.

Teimme jo edellispäivinä suunnitelmat missä kalastaisimme. Ilmatieteenlaitos lupaili varsin kohtuullista tuulta eli n. 7 metrin sekuntituulia. Aallot kuitenkin kasvoivat ajoittain yllättävän isoiksi päivän aikana. Pääsimme tosin kalastamaan myös aivan tyyniäkin paikkoja.



Aluksi heitimme ankkuroidusta veneestä erittäin hyvän näköistä karikkoaluetta. Kiertelimme kivikkoa ympäri ja totesimme, että on parempi hakea paikkoja jossa pystyisimme heittämään myötätuuleen. Tuuli oli nimittäin kuitenkin sen verran voimakasta, että vastatuuleen heittäessä siimat tahtoivat palautua turhan lähelle.

Evästauon jälkeen teimme uuden suunnitelman ja päätimme heittää myös rannalta. Olihan taukopaikan lähellä erittäin makoisan näköinen niemenkärki ja tyynen puolella oleva pohjukka. Päivä jatkui kuitenkin kalojen puolesta varsin hiljaisena.



Hyppäsimme uudestaan veneeseen ja painelimme aikaisempaa kovempaan tuuleen ja tuiverrukseen. Muutaman karikon ja lahden pohjukan jälkeen suuntasimme takaisin lähtörantaa kohden sillä hämärä alkoi laskeutumaan. Oli muuten taas erittäin hienon näköinen punainen taivaanranta.

Kalastuspäivän viimeisinä hetkinä sain yhden kalan ottamaan ilman tarttumista. Kyseistä paikkaa olen heittänyt myös rannalta ja tiesin siellä pyörivän usein kaloja.

Päivän päätteeksi totesimme Markuksen kanssa yhteen ääneen, että ei ole helppoa meritaimenen kalastus..

Todellisempi testi

Eli uutta vapaa tällä kertaa ulkoiluttamassa todellisessa tilanteessa eli merellä. Tästä tulikin samalla 'toffomiesten' kokoontumisajot sillä pyhiinvaellusmatkalta Tampereelle Pussin hyppysiin jäi myös samanmoinen TFO-keppi. Siellä sitä sitten molemmat virvottiin liki samanlaisilla vermeillä. Tosin Pussin siimapuoli on sen verran 'söötiä', että en pärjännyt alkuunkaan nätin punaisella rannarilla (pinkkiä, yeah..).



Internetin ahkera selailu oli jotenkin tuottanut takaraivoon ajatuksen, että nyt pitää päästä tutkailemaan uusia vesiä. Siksi tuli lähdettyä koluamaan ennestään meille tuntematonta aluetta. Näin jälkiviisaana sanoisin, että aika huono ratkaisu oli. Ensi kerralla taas sitten kalaan varmuudella tutuille ja turvallisille vesille. Tai ehkä tässä uudessakin paikassa mahdollisesti olisi kalaa mutta tämän päivän kalastuksen pilasi (osittain) tuulen rantaan painama jäähile. Lisäksi vesi oli tuulen puolella hieman sotkuista.

Kolusimme uuden rannan edestakaisin ja teimme viiltävän ratkaisun eli ajaisimme aika siivun tutulle paikalle. Tai siis minulle tutulle paikalle. Pussi ei siellä ollut aikaisemmin käynyt. Nyt olosuhteet olivat täysin erilaiset sitten viime syksyn käynnin, sillä vettä taisi olla metrin verran vähemmän. Oudon näköiset rannat mutta myös erittäin kivan näköistä kivikkoa. Ainoa ISO miinus oli, että vesi oli täällä erittäin sameaa. Motivaatio laski kuin lehmänhäntä..



Tai laski siihen asti kunnes näin ensimmäisen ikinä näkemäni isomman kalan pintakäynnin merellä. Kala näytti kaksi kertaa paksua ja tummaa selkäänsä ennenkuin katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Kala vain pintoi turhan kaukana, että olisimme pystyneet heittämällä sitä tavoittamaan.

Illan hämärtyessä samassa paikassa alkoi pyörimään hieman pienempiä hopeisia kaloja. Isoimman niistä arvion ehkä n. 30 cm:n mittaiseksi. Olivatkohan kenties siikoja???

Uusi lelu

Sieltähän se 'postinpoika' kiikutti sen odottamani 'etukäteisjoululahjan' eli uuden vavan. Hetken mielijohteessa oli hankittu tämä TFO:n kasiluokkainen (TiCRX 7,6' #8). Kiitokset Pk.netille ja Jiihoolle :) Ei kai vapoja koskaan liikaa ole ja varsinkaan kun nämä hieman järeämmät vavat ovat minulla kuitenkin vähemmistönä. Tai toisaalta...eihän tämä vapa edes niin kauhean järeältä tunnu.


Kaverini Pussi tuli piipahtamaan tänä samaisena iltana ja hetken kahviteltuamme ja muuten vaan ihmeteltyämme päätimme lähteä pimeään talvi-iltaan vapaa testaamaan. Ensimmäisenä ajatuksena oli mennä ihan vain takapihan nurmikolle kokeilemaan mutta ei kuitenkaan pimeänä oikein houkutellut. Lisäksi kun veteen on aina mukava heittää, niin päätimme suunnata läheiselle uimarannalle. Tietty tähän vuoden aikaan järvet ovat normaalisti jäässä, mutta Pienen Tiilijärvellä on avantouimareiden uintipaikka jota pidetään auki läpi talven. Siinä siis hyvä testipaikka.



Onneksi ei uimareitakaan näkynyt joten saimme testata rauhassa. Edes ohikulkenut sauvakävelijä ei kiinnittänyt meihin sen suurempaa huomiota. Tai sitten ei meitä hulluja kehdannut tai uskaltanut edes tuijotella. Pakkastakin vielä reippaat 7 astetta joten varsin poikkeava sää 'onkia' uimareiden avannolla.



Kivaltahan tuo kepukka tuntui. Vaikkakin käyttämi ampparisysteemi ei aivan paras mahdollinen tuohon olekaan. Täytynee siis hieman viritellä varusteita (ei ole vastenmielistä, ei :) ).. Uusi siima hankintaan...

Valmistajan sivuilla lisää vavasta :

Temple fork outfitters fly rods