Puruveden karsinta 28.06.2008

Oman kisakalenterini viimeinen merkintä löytyi siis launtain 28 pv. kohdalta Puruvedellä. Tiedossa oli varsin pitkä päivä, sillä startti Petterin kanssa oli suunniteltu puoli kuuden kieppeille aamulla. Ajoa navigaattori tarjosi 277 kilometriä. Ei ollut herkkua!

Kisapaikalla odotti pieni yllätys, sillä kisailijoita oli vain 15. Ennakkotietojen mukaan olisi kuulemma pitänyt olla enemmän. Pisteiden jahtaajien oli siis oltava aivan keulassa.

Puruvedellä oli järven vedenpinta erittäin korkealla. Viime vuotisestakin taisi olla puolisen metriä enemmän. Ei tarvinnut siis paljoakaan kahlata, vaan monessa paikassa riitti kalliolla seisoskelu. Niin, Puruveden kisahan käydään rantakisana saarista heittämällä.



Ja raportin aika :

1. Jakso, klo 12-14.30

Jatkoin samalla linjalla kuin viime vuonnakin eli valitsin Paassaaren. Ruuhkaa täällä ei ollut, sillä suurin osa kalamiehistä suuntasi Isoon Arbaminsaareen. Tyyntä rantaa ei juurikaan löytynyt, joten tuuleen joutui roimimaan. Tuulesta onnistuinkin tavoittamaan pari mitallista harjusta, 37 cm ja 38 cm. Lisäksi koukussa kävi muutama alamitallinen harjus. Alamittana kisassa oli 31 cm harjuksella. Siialla ei alamittaa.

2. Jakso, klo 17-19.30

Painelin jälleen Paassaareen, sillä tungosta ei ollut edelläänkään. Taisi olla huono valinta, sillä mitallinen kala tuntui nyt olevan kateissa. Tai ainakin omalla kohdallani, sillä koukutin ainoastaan kuusi alamittaista harjusta. Isoin näistä nippanappa 30 cm.

3. jakso, klo 21-23.30

Nyt sai Paassaari riittää. Viimeiselle jaksolle lähdin tutustumaan 'uusille vesille' eli suuntana Käyhkön Heikin ja Virolaisen Petrin kanssa Eevansaari. Heti jakson alussa parin heiton jälkeen Heikki haavitsi ensimmäisen kalan. Itselläni myös ensimmäinen karkuutus kolmannella heitolla. Sen jälkeen pitkään erittäin hiljaista. Puolessa välissä jaksoa heitin pienen kävelykierroksen saaren toisessa päässä. Heittoakaan en tehnyt vaan yritin etsiä pintovia kaloja. Niitä ei näkynyt. Palasin takaisin aikaisemmille paikoille. Aikani uppopelejä paiskottuani kala kävi pinnassa reilu vavan mitan päässä edessäni. Pinturi kehiin ja hetkeä myöhemmin kaksi harjusta pussissa. Viimeiselle viidelletoista minuutille vaihdoin paikkaa aivan veneen viereen. Paikkaan, jonne olisi pitänyt eksyä huomattavasti aikaisemmin. Paikalla oli nimittäin melkoinen harjusparvi. Pintakäyntejä joka puolella. Yhden ehdin saamaan ja yhden karkuuttamaan. Jakson jälkeen siis yhteensä kolme harjusta pussissa.

Tulokset :

1) Pasi Niva, 4, 1429 (7 harjusta ja 4 siikaa)
2) Heikki Käyhkö, 14 , 801 (6 harjusta)
3) Petri Immonen, 16, 662 ( 4 harjusta ja 1 siika)
4) Petteri Metso, 22, 998 (1 harjus ja 7 siikaa)
5) Harri Hytönen, 22, 671 ( 5 harjusta)
6) Juho Haatanen, 22, 401 (3 harjusta)
7) Kai Kallio, 23, 514 (1 harjus ja 3 siikaa)
8) Jani Ihalainen, 26, 504 (1 harjus ja 3 siikaa)
9) Aki Parkkinen, 27, 390 (2 harjusta ja 1 siika)
10) Petri Virolainen, 29, 257 (1 harjus ja 1 siika)
11) Jukka Levänen, 32, 382 (1 harjus ja 2 siikaa)
12) Niko Kolehmainen, 32, 266 (2 harjusta)
13) Petteri Käyhkö, 33, 258 (1 harjus ja 1 siika)
14) Markku Ilves, 35, 268 (2 harjusta)
15) Lea Järvisalo, 45, (ei kaloja)

Eli siinä taisi olla tämä kisakausi paketissa. Kuusamoon ei tarvitse lähteä. Ei kyllä haittaa pätkääkään. Kiinnostusta kisaan kun ei ole järjestäjien päättämillä alamitoilla. Loton voi tehdä kotonakin. Seurajoukkuiden sm-kisaan osallistuminen on vielä mietinnän alla vaikka joukkue onkin seurasta lähdössä.

Kotinurkissa

Kesäloma vetelee viimeisiään. Aamulla tutkailin hieman omaa blogiani ja totesin, että kesäkuulla on tullut yllättävän vähän vietettyä aikaa joella. Lomasta huolimatta. Melkein välittömästi tuon lukusession jälkeen pakkasin rojut kasaan ja suuntasin lähijoelle pariksi tunniksi.

On se vaan hienoa, että vaikka tuttuja paikkoja tahkoaa, niin silti aina on jotain löytämätöntä. Tälläkin kertaa vierailin hieman oudommilla paikoilla ihan noin vain mielenkiinnosta. Kivan oloista paikkaahan tuo. Kalojakin oli.



Hieman tietty pienehkön oloisia mutta muuten varsin nätin näköisiä tammuliinejä. Harjuskin erehtyi. 'Retken' loppupuolella onnistuin vielä jallittamaan villin kirjolohen mutta sen temput olivat minulle tällä kertaa liian ovelia. Onnistui nimittäin hyppäämään vedessä olleen oksan yli ja kietomaan siiman sen ympärillä. Poikkihan se meni.

Viikonloppuna olisi sitten edessä kauden viimeinen karsintakisa omalta osaltani Puruvedellä. Huopanalle olin toki ilmoittautunut mutta peruin sen töiden takia. Ja myös osittain asteittaisen kisaväsymyksen takia. 'Väsymys' koskee lähinnä perhokisoja, sillä suunnistus alkaa kuitenkin jo hieman kulkemaan. Satsaus on nyt enempi sille suunnalle.

Hammonjoki 200608

Tänäänkin menin vanhan kaavan mukaan eli sellainen lyhyt pyrähdys tuli tehtyä lähijoelle. Jos ei muuta, niin ihan mielenkiinnosta miltä vesitilanne näytti viime aikojen sateiden jäljiltä. Yllättävän kirkas oli vesi vaikka hieman oli väriä ottanut itseensä sitten kirkkaimpien aikojen. Sellainen sopiva tilanne sinänsä, että kalojen bongaus onnistuu vallan mainiosti.

Kirjolohia lähdinkin siten jallittamaan periaatteella, että vain havaitulle kalalle heitän. Muutaman kalan löysinkin mutta ovat edelleen viisastuneet sitten viime käynnin. Useampi kala kävi ensin katsomassa perhoja mutta hylkäämisen jälkeen katsoivat parhaimmaksi poistua paikalta. Eli oli onnistuttava ensimmäisellä yrittämällä, sillä toista mahdollisuutta ei saanut.

Ihan jokaista mahdollisuutta en sentään tunaroinut. Käytin vapautettavana erikoisen näköisen mutta kuitenkin ihan kohtuullisen kokoisen kalan. Kalalla oli niskassa hieman samannäköinen jälki kuin mitä tulee kalaa hengiltä kolkatessa. Olikohan telonnut itsensä kalamiehen käsittelyssä?

Kuusi tuntia K-Suomea

Pitihän sitä pyörähtää kalallakin, kun noilla kulmilla tuli kurvailtua. Onnistuin varaamaan kuuden tunnin kalastussession iltapäiväksi. Taivaalle katsoessa näkyi muutama pilvenhattara ja lämmintäkin oli joten varsin letkeä kalastusrupeama tiedossa. Varsinkin kun juuri tuon kuuden tunnin hetken koskella ei ollut muita kalastajia. Eli yksin sain koluta koko kosken.


Pari kaveria pakkaili kamppeitaan kun itse sonnustauduin kalavermeisiin. Ei ollut kuulemma sen ihmeemmin ollut isompaa kalaa liikkeellä. Tosin vanhasta kokemuksesta kyseisellä koskella tiesin, että kaloja on mahdollisuus tavoittaa hyvin myös iltapäivällä. Ja hyvä iltapäivä tästäkin tuli.

Koskeen oli aivan selvästi pumpattu lähiaikoina onkikokoisia istukkaita, sillä niitä nousi varsin tasaiseen tahtiin. Osa kaloista oli eväleikattuja mutta joukkoon mahtui varmuudella pari istukasta joilla rasvaevä oli vielä tallella. Sitä parempaa saalista edustivat sukkulan muotoinen n. 55 cm pompputaimen sekä n. 45 cm harjus. Tuon koko luokan harjuksia en ole tähän mennessä tuolta tavannutkaan. Pienempiä kylläkin. Isommat ovat yleensä saman reitin ylempien kosken vakioasukkeja.

Hauskuutta kesti jotakuinkin puolet luvasta, sillä silloin sää muuttui radikaalisti. Raju ukonilma pakotti lopettamaan kalastuksen hetkeksi mutta pahimman myräkän jälkeen kalat passivoituivat täysin. Vesiperhoset sen sijaan innostuivat kuoriutumaan oikein urakalla, joten ilta koskella olisi saattanut olla jälleen erittäin tuloksellista.

Jyräänjoen karsinta 15.6.2008

Aamupäivän näytti, että Jyrään kisapäivästä tulisi jotakuin toisinto saman porukan viime vuonna järjestämistä Kyykosken kisoista. Vettä nimittäin loipotti taivaalta siihen malliin, että ei paljon kahluutakkikaan meinannut auttaa. Onneksi keli muuttui asteittain paremmaksi.

Vaikka Jyräänjoki on menneinä vuosina ollut erinomainen harjusjoki, niin kisassa ei ensimmäistäkään harjusta saatu. Ovat ilmeisesti kadonneet joesta aivan täysin. Muutenkin joessa näyttäisi olevan puitteet kohdillaan mutta kalaa ei ole kuin tankkiautosta. Sääli sinänsä.


Oma kisakauteni jatkui aivan yhtä synkeissä merkeissä kuin tähänkin asti. Kaloja löytyi kuitenkin päivän aikana siiman päähän mutta kun ei ole tuuria mukana pätkääkään, niin ei tule tulostakaan. Tunnustan kyllä, että ajatus kilpailemisen lopettamisesta on käynyt jo mielessä.

Tässä vielä pienehkö raportti omasta kisastani :

1. jakso, pooli 5

Tämän poolin alue on aina ollut 'lempparipaikkani' Jyräällä. Ehkä siksi, että se on ollut erinomaista harjusaluetta. Poolilapun saatuani homma näytti vielä hyvältä. Arvonnassa saamieni poolien pitäisi olla ihan mallikkaat. Aloitin siis Pikkukoskesta. Virittelin kaksi settiä eli perinteiset streamerit & toukat. Streamereillä aloitin jos vaikka tyhmät tulokkaat ärsyyntyisivät niistä tarpeeksi. Ei pistoakaan. Ja sama meininki jatkui larvaongella. Ehdin jakson aikana käymään tonkimassa jotakuinkin jokaisen tietämäni montun ja virtapaikan poolista. Ei mitään.

2. jakso, pooli 7

Maneliuksen Petrin jalanjälkiä niskapoolille. Petri oli katkottanut jonkun kalan. Jakson alkuminuuteilla kovassa koskessa pyörähti kala pinnassa mutta en saanut sitä missään vaiheessa jaksoa kiinnostumaan mistään. Kun tapahtumia ei alkanut kuulua yritin hakea tulosta kovan työnteon kautta ja kahlasin hieman vaikeammatkin paikat läpi koluten jotakuinkin jokaisen kuopan ja kiven huopeen. Jossain vaiheessa jaksoa paikalle pölähti Kouvolan sanomien toimittaja ja kuvaaja. Jotain yrittivät kysellä mutta keskittyminen ja kosken pauhu ei antaneet oikein myötä vastailla. Taisivat kuitenkin jonkun kuvan saada aikaiseksi. Aivan jakson lopulla sain niskalta kalan ottamaan kuitenkin tartuttamatta sitä. Tuttu tyhjänpyytäminen jatkui.

3. jakso, pooli 2

Tätä pidin omista kisapooleistani kuitenkin ehdottomasti varmimpana. Ja kalaa myös löytyi. Heti jakson alkuminuuteilla pääsin mittauttamaan taimen, joka oli kuitenkin sentin alamittainen. Jatkoa seurasi varsin nopeasti, sillä ei aikaakaan kun kala oli taas kiinni. Tällä kertaa selvästi vauraampi. Mutta koska onnetar on minut hylännyt, niin kala jatkoi uimistaan ilman välimittausta. Sama meininki jatkui sillä tuloksella, että tiputin jakson aikana viisi mitallista kalaa. Näistä yksi oli vauras, arviolta 55 cm kala, mikä ei näyttänyt olevan tuoreita istareita. Lisäksi yksi pitelemistäni kaloista näytti erehdyttävästi kirjolohelta. Taisi olla niitä ennakkoon varoiteltuja karkulaisia. 3 blänkkiä ei taaskaan paljon hymyilytä...


Ja tuloksia :

1. Juha Penttinen
2. Jan-Peter Pohjola
3. Ismo Koivula
4. Sami Niskanen
5. Jarkko Kanninen
6. Petteri Metso
7. Ismo Levander

Lopuille kalamiehille munat pataan.

Jossain vaiheessa ehdin kameraankin ulkoiluttamaan. Galleriaan pääset tästä tai sivun oikeasta reunasta.

Vantaanjoki on muuttanut pohjoiseen

Jos olisin tiennyt millaista suklaakiisseliä Tainiovirran vesi oli, niin olisin suosiolla jättänyt menemättä. En tietenkään muistanut sitä mahdollisuutta, että nelostien siltaremontti on siinä vaiheessa, että vesi on mennyt melkoiseksi liejuksi. Näin siis nelostien alapuolisilla alueilla.

Jälleen kerran olin liikkeellä päiväkalastuksen merkeissä. Kello nimittäin tikitti muutaman minuutin yli puolta päivää siinä vaiheessa kun jokipenkalle ehdin. Melkein tuli lähdettyä pois kalastamatta mutta sain kuitenkin pienen mietintätuokion jälkeen välineet kasaan.

Taisi kannattaa sillä ensimmäinen kala, pikkuinen taimen, räpisteli siiman päässä jo toisella heitolla. Kaloja siis oli veden väristä huolimatta. Sen jälkeen hieman hiljaisempaa siihen asti kun virittelin perholitkan mikä ei ole tähän mennessä koskaan ollut käytössä Tainiolla. Veden väristä nimittäin tuli hyvin pitkälti mieleen Vantaanjoki. Ja Vantaanjoesta tuli mieleen kirjolohet. Ja siitä taas nettipuheet kevään kirjolohi-istutuksista Hartolan vesiin.

Eli ryykäisin siimaan kolmen värikkään 'kleepin' litkan. Muutama heitto ja kirjolohi hyväksyi pinkin leechin. Voi hurja! Pinkkiä nämä hullut kalat syövät täälläkin. Kille tosin irtosi ennen haaviin päätymistä. Hetkeä myöhemmin vielä hiukkasen vajaa 40 cm taimen puraisi myös pinkkiä...

Ennen siirtymistä ylemmille osille konttailin aikani kuvaamassa täplikkäitä kalanpentuja rantavedessä. Ei mitään erityisen helppoa puuhaa varsin vilkkaasti virtaavassa vedessä. Ei oikein kuvat onnistuneet.



Ylempänä joella hoonosoomi -mies viskeli virveliä ja vanha pappa mato-onki laiturilla. Oranssissa lipassa kaverilla olikin kala hetken kiinni mutta väsytystekniikka 'liinat kiinni & väkisin' sai kalan karkaamaan. Kaveri hieman kirosi.. en tiedä oikein millä kielellä.

Aikani meininkiä seurattuani meinasin luovuttaa heittämättä täällä heittoakaan. Juuri sillä hetkellä kala kuitenkin posautti pinnassa ja hain kuitenkin vavan autosta. Vesi oli muuten täälläkin hieman värjäytynyttä. Hetken heitettyäni reilu 50 cm taimen uikin haaviin streameri suun pielessä. Tähän olikin hyvä lopettaa reilu kolmen tunnin 'tahkoaminen'.

Hammonjoki 110608

Eihän tässä ole kauemmaksi ehtinyt, joten Hammolle taas suunta. Tulipahan käytyä tarkistamassa tilanne näiden sateisten päivien jälkeen. Ei ollut kyllä vesi mainittavasti noussut. Mitä nyt hieman väriä ottanut itseensä, mutta näkösyvyys silti vielä ihan kohtalainen. Kaloja pääsee siis edelleen bongailemaan.

Päädyin tällä kertaa kalastamaan vain ylempää aluetta. Pitkästä aikaa näin, sillä ylempää aluetta on tullut kuitenkin kalastettua viime aikoina hieman vähemmän. Kumisaappaita olisi hieman kaivannut, sillä kosteimmat kohdat oli aika mutavelliä. Vaelluskengät pitivät kuitenkin ihan kivasti vettä :)

Kirjolohet tuntuvat kadonneen melkein tyystin ylemmältä alueelta. Yhtä hieman isompaa pääsin sentään jallittamaan ja sainkin sen ottamaan. Ei kuitenkaan tarttunut kunnolla ja se katosi sen sileän tien. Yhden minikillen kuitenkin käytin vapautettavana.

Harjuksia sen sijaan tuntui olevan puronieriöiden ohella varsin mukavasti. Ei kuitenkaan mitään erityisen isoja, sillä illan isoinkin jäi vielä aika kauas kolmestakymmenestä sentistä. Hieman kun tuosta kasvavat, niin johan on joki isoja harjuksia pullollaan.