Takaisin harmaaseen

Ei kestänyt talvea pitkään. Tai onhan vielä vähän lunta mutta loska ja harmaus ovat täällä taas. Onneksi sentään ehdin muutaman kerran käymään suksilla eli talvea pääsin maistelemaan. Viimeiset kolme päivää jouduin käkkimään sisätiloissa antibiootteja napostellen, joten nyt oli aika mennä haistelemaan kosteaa joki-ilmaa.

Matkalla auton mittarissa raksutti parhaimmillaan viisi astetta plussan puolella. Sumuverho oli sakea mutta ei lähellekkään niin sakea kuin paluumatkalla. Ankean harmaata siis. Perillä mittasin kuitenkin aukealta metsätieltä lumen paksuudeksi n. 20 senttiä. Metsän puolella tätä valkoista materiaa oli ehkä kymmenen senttiä vähemmän. Talvelta tuo onneksi aavistuksen vielä näytti.

Vettä meni joessa edelleenkin varsin runsaasti. Tai niinhän sitä on mennyt koko kuluvan kauden. Sama meininki monessa muussakin paikassa. Ei varmaan ensikään kesänä tarvitse kuivuudesta kärsiä.

Tiedä sitten onko lämmin syyskeli vaikuttanut mutta pari normaalisti 'toimivaa' talvipaikkaa oli varsin hiljaisia. Ei siis havaintoja kaloista. Koskikara oli sentään palannut talvireviirilleen. Tosin jälleen kerran kalastuksen käyttämäni tunnit olivat vähäisiä joten ehkä tarkemmalta 'tonkimisella' olisi näiltä tutuiltakin paikoilta tapahtumia tullut.

Pääsin sentään pienehkön taimenen 'väsyttelemään' ja toistakin sinttiä hetken siiman päässä pitelin. Tämä karannut yksilö vaikutti epäilyttävästi hullulta harjukselta, sillä se oli napannut melko kookkaaseen simppuun. Saattoi tietysti olla taimenpenikkakin mutta varmistuksen antavaa näköhavaintoa en saanut.