Sotaratsu

Tälle viikolle pukkasi sitten talviloma. Talviurheiluaktiviteettien lisäksi yritän nyt pitkästä aikaa käydä myös oikeasti kalalla. Tänään tosin sidoin aamupäivän perhoja ja vasta puolen päivän jälkeen kömmin joelle.

Jälleen kerran oli mitä upein ulkoilu sää. Ja ihan kiva kalastuskelikin vaikka toki vielä eletään helmikuuta. Kevättä kuitenkin yrittää pukata ja ilmassa olikin jo hieman kevään tuntua. Tosin pakkasta oli vielä useampi aste mutta aurinko alkaa jo sulattamaan jäitä esim. tien pinnasta.

Jälleen kerran rymysin pitkin pusikoita hakien hieman erikoisempia ottipaikkoja. Risukossa rymyämiseen olisi ollut omiaan hieman lyhyempi vapa mutta talvella käytän periaatteessa ainoastaan hieman järeämpiä 'kepukoita'. Löysinkin muutaman kalan paikoista missä en ole ennen elämää havainnut. Tosin suurin osa kaloista oli sen verran arkaa sorttia, että en päässyt edes näille heittämään.

Päivän ensimmäinen kala tuli kuitenkin itselleni uudesta paikasta. Joku mainostaisi tälläistä taimenta jossain muualla kirkkaaksi nousukalaksi, sillä tämä taimen oli todella kirkkaan hopeinen. Mutta ei se silti tästä kalasta nousukalaa tehnyt. Nakersi muuten ensiksi simppua mutta tarttui kunnolla vasta nymfiin.


Vanha sotaratsuni hieman nikotteli päivän aikana. Sotaratsulla tarkoitan monessa mukana ollutta ja paljon käytettyä kutosen Orviksen vapaa. Kelan vaihto-operaation aikana kelan kiinnike otti ja irtosi liimauksesta. Eivät näköjään pidä pakkasessa pyörittelystä nämä vavat. Viime talvenahan samanlaisen kohtalon koki pari luokkaa kevyempi vastaava vapa.

Vaikka tänään ei ollut tarkoitus hikiurheilla, niin kuitenkin sain hien pintaan tälläkin reissulla. Parkkeerasin nimittäin autoni tienpenkalle sen verran syvälle lumihankeen, että mobiili ei siitä enää omin avuin enää noussutkaan. Aikani kaivelin lunta auton ympäriltä ja yritin saada pitoa kumitassujen alle. Ei onnistunut. Työntöapua sain lopulta ohi kävelleeltä alkuasukkaalta.

Onneksi myös näiden parin vastoinkäymisen jälkeen tuli hetki myös erinomaisella talvikalastukselle. Onnistuin nimittäin kerrankin uittelemaan siimojani juuri optimaalisen syöntihetken aikana. Tai siis tältä se ainakin vaikutti, sillä kaloja tuntui hetken aikaa löytyvän sieltä täältä. Tällä kertaa muuten nymfit jäivät kakkoseksi, vaikka yleensä tältä joelta enemmän olen onnistumisia saanut pienillä perhoilla.