Wilhelmiä käristämässä

Alkuviikon seurailin säätiedoituksia ja päädyin tulokseen, että keskiviikkona olisi viikon lämpimin ja aurinkoisin päivä. Eli siis suunnitelmana oli käyttää tälläinen hieno talvipäivä rymyämiseen joella. Tosin juuri tälläinen päivä on harvemmin parhain kalailma mutta kiva on muuten joen rantamilla hiipparoida. Ja mukava oli taas pitkästä aikaa käydä makkaraa paistelemassa nuotiolla.


Tulipahan samalla maksettua kausilupa tällekin vuodelle. Automatkan aikana laskelin, että taitaisi olla yhdeksästoista kausilupa peräjälkeen tälle joelle. Päässä kävi myös ajatus, että olisin laskenut suurinpiirteiset ajetut kilometrit joita autonmittariin on kertynyt näiltä vuosilta. Jätin kuitenkin tekemättä, sillä luku olisi kuitenkin ollut iso. Mutta pääasia on kuitenkin kai, että hauskaa on ollut koko rahan edestä. Ja onhan näiden vuosien aikana myös eräskin kala käynyt haavissa kääntymässä.

Aika leppoisasti tuli tämäkin päivä otettua. Eli ei mitään järin keskittynyttä kalastamista vaan käytin aikaa tuon makkaranpaiston ohessa mm. koskikaran puuhastelun seuraamiseen. Siinä sivussa kalastin muutaman tutun paikan pikaisesti. Taitavasti muuten tuo koskikara haeskeli pohjasta vesiperhosen risukoppia.

Jos parin päivän takaisella reissulla pikkuperhot jäivät streamereille kakkoseksi, niin tänään en saanut piston pistoa aikaiseksi streamereihin. Onneksi kuitenkin nymfit kelpasivat sentään harjuksille. Näiden lisäksi pari näköhavaintoa myös isommista kaloista.