Vuoden ensimmäinen

Tälle vuodelle on kalastusaikaa siunaantunut luvattoman vähän, sillä ennen tätä päivää olin kalastanut vain tunnin tälle vuodelle. Toisaalta näihän ennustelin jo syksyllä, että talvikalastuksen jätän hieman vähemmälle. Nyt kuitenkin kun kalastuksen parissa on muutamana päivänä tullut puuhastelua, niin poltot myös kalalle menoon ovat lisääntyneet.

Pakkaspäivästä huolimatta ajattelin tänään siis hetken kalalla piipahtaa. Nyt kalastusaikaa taisi tulla peräti kaksi ja puolituntia. Ihan riittävästi kuitenkin useamman paikan käymiseen. Jälleen kerran varustauduin mahdollisimman kevyesti eli rasiallinen perhoja, vapa ja kela mukaan. Kahluuvermeitä en luonnollisesti jaksanut kaapista kaivaa.

Vesi oli laskenut melkoisesti edellisestä käyntikerrasta. Samalla joki oli painunut useasta kohti jäähän, joten kalastettava aluekin on supistunut. Sulapaikkoja kuitenkin löytyi, jossa siimoja uitella.

Melkein heti rantaan kömpiessäni näin harjuksen rantavedessä. Toisen, kolmannen ja neljännenkin. Sain näistä isoimman tarttumaan mutta kalan irrotessa jaloissani, se onnistui säikyttämään loput parvesta. Sinne menivät. Samassa paikassa nymfini onnistui keihästämään alla olevan kuvan mukaisesti pienen vesiperhosen toukan. Näitä ne harjukset siellä popsivat.



Paikanvaihdon jälkeen pienehkö taimen puraisi nymfiä ja sai näin kunnian olla kauden avauskala. Pirteä kaveri vaikka ei sen isompi ollutkaan. Tästä on hyvä jatkaa kautta..

Kävin pikaisesti myös kolmannessa paikassa mutta pakkanen oli tehnyt tehtävänsä ja vilu alkoi hiipiä puseroon. Kamat siis kasaan ja autoa kohti. Autolle päästyäni vilkaisin taakseni pellolle ja näin kolme valkohäntäkaurista ruokailemassa. Koska kamera oli luonnollisesti mukana päätin yrittää näiden eläinten kuvaamista. Kalavermeet jäivät autoon ja itse suuntasin takaisin pellolle. Ikävä kyllä olivat turhan arkoja otuksia vaikka varovaisesti ja maltilla kauriita lähestyin. Samalla aloin haikailla hieman järeämpää linssiä järkkärin seuraksi.