Iltapäiväksi kalalle

Kohtuullisen kylmiä kelejä on pidellyt. Yöllä on jatkuvasti ollut reippaasti pakkasta, joten ei ole ihmeemmin houkuttanut kalalle mennä. Aurinko kutsui kuitenkin kalalle paistamalla lähes pilvettömällä taivaalla.


Kömmin siis iltapäiväksi kalalle lähijoelle. Päivä näyttikin alkavan hyvin, sillä jo muutaman heiton jälkeen streamerin perässä pyörähti varsin nätti 'sukkula'. Houkutin ei ollut kuitenkaan tarpeeksi hyvä tai sitten penkalla jököttävä karvanaama sai kalan kääntymään takaisin.

Viime aikoina minulla on ollut teemana hakea kalalla ollessa hieman tuntemattomimpia alueita. Niin nytkin. Seikkailin pitkin ryteikköjä ja yritin hakea uusia varteenotettavia ottipaikkoja. Näin lumien aikaan liikkuminen on varsin helppoa tuollaisissa paikoissa jos verrataan esim. keskikesään jolloin aluskasvillisuus on rehevimmillään. Ja ne itikat..ja paarmat...ja muut häiritsevät ötökät.. Niitä ei tietenkään näin talvella ole.

Aikani seikkailtuani palailin omia jälkiäni seuraillen takaisin paikkaan jossa kala oli näyttäytynyt. Vaihdoin perhot pienempiin ja runttasin samoille linjoille. Pari heittoa ja siimaa vietiin. Nätti kirjolohi ponkaisi lähes välittömästi ilmaan. Sain kalan kuitenkin potkuttelemaan rantaveteen vapautettavaksi. Hieno ehjäeväinen kala. Ai niin, ottiperho varmasti kiinnostaa?? Vihreällä kuulapäisellä larvalla tämäkin.

Pienen evästauon jälkeen tallustelin vielä paikoilla, joilla en ole yleensä talvella kalastanut. Kalat eivät liiemmälti enää häirinneet, mutta 'toimivan' näköisiä paikat kuitenkin olivat. Seuraavalla kerralla taidankin jatkaa siitä mihinkä nyt jäin. Hyvännäköistä suvantovettä riittää koluttavaksi vaikka useammallekin reissulle.

Pitkänperjantain pikainen

Tänään tuli aamupäivä ahkeroitua sidontapenkin ääressä ja uloskin piti päästä. Varsinkin kun ulkona oli erittäin hieno aurinkoinen päivä. Mitä nyt hieman kylmä, sillä aamusta pakkasta oli liki viisitoista astetta. Joelle lähtiessäni tosin enää vain neljä astetta pakkasen puolella.

Viikolla oli tarkoitus käydä iltakalalla mutta pieni sairastelu sotki nuo suunnitelmat. Haluja kalalle oli mennä, joten oli mentävä vaikka näin lyhyeksikin aikaa. Ja silloin kun ei ole aikaa, niin sitten mennään jonnekin 'paikalliselle'.


Aloittelin rupeaman tahkoamalla erilaisia mustia streamereitä. Ensimmäinen käymäni paikka oli erittäin hiljainen mutta varmuudella ainakin kesällä siellä kalaa olisi. Vaihto tutulle suvannolle tuotti ensin pari kalalta tuntunutta raapaisua mutta ilman tarttumisia. Vaihdoin nymfit ja toisella heitolla siiman päässä oli elämää. Tosin ilo jäi varsin lyhyt aikaiseksi, sillä kala irtosi jo parin potkun jälkeen. Nooh, ei se mitään...

Viikko vielä olisi kitkuteltava töissä ennen talviloman alkua. Toivottavasti kelit hieman lämpeävät ja sumukorennot aloittavat kuoriutumisen uudestaan. Rasioista löytyisi kasa uusia pintureita, jotka suorastaan 'vaativat' päästä kalan suihin.

Noidat virpoivat. Ja niin mekin...

Sunnuntai-iltapäiväksi tuli jälleen kerran raahauduttua kalalle. Nappasin vielä matkalla Peksin kyytiin ja huristelimme Sysmän kautta Hartolaan. Pienen lenkin teimme myös Sysmän puoleiselle Tainionvirralle tutkailemaan josko kaloja kävisi pinnassa. Ei käynyt.

Tiedossa oli, että sumukorentoja kuoriutuu kiihtyvällä tahdilla. Jostain kohtalon oikusta päivästä tuli kuitenkin meille melko vaisu. Kai meillä oli hieman ajoitus myöhässä ja paikan valinnat hieman vääriä. Peksi onnistui kuitenkin kiskaisemaan perhonsa tuikkaavan kalan eteen, mikä paljastuikin ihan mallikkaaksi harjukseksi.

Minäkin onnistuin toki pari kalaa havaitsemaan heittoetäisyydellä mutta nämä eväkkäät olivat selvästi lopettelemassa ruokailuhetkeään, sillä molemmat tuikkasivat vain kerran. Muutamat muut pintakäynnit olivatkin sitten selkeästi heittokantaman ulkopuolella.

Kauden ensimmäinen 'munat pataan' -keikka siis Hartolaan. Ei tosin hirveästi 'kivistellyt' sillä talvi on toistaiseksi ollut jopa keskivertoa parempi. Tyhjiä reissuja kun ei ole juurikaan tullut. Ja todennäköisesti tänäänkin olisi jotain noussut ellei pääpaino olisi ollut pintovien kalojen hakemisessa. Heittotahtikaan ei ollut mikään erityisen järisyttävän tiheä.



Illan jo hämärtyessä Peksi onnistui bongaamaan todella ison taimenen. Tämä möllikkä oli käynyt kerran näyttämässä selkäänsä ja oli kuulemma ollut 'majavakokoluokkaa'. Peksin tapauksessa kalan on täytynyt olla iso, sillä hänellä on kuitenkin Hartolasta kokemuksia varsin kookkaiden kalojen kanssa.

Talvi tuli takaisin

Niin...pakkasta ja lunta. Olin valmistaunut tälle viikonlopulle vastaanottamaan sumukorennot mutta ei oikein lupaavalta näytä. On vain edelleen jatkettava odottamista, sillä kyllä se kevät sieltä vielä tulee.

Kalalle tuli kuitenkin tänäänkin kurvailtua, sillä etukäteen oli jo sovittu Juhan kanssa, että kalalle mennään. Menomatka olikin lumipyryn jälkeen melkoista rallipolkua. Ei kuitenkaan hätää, sillä suomalainen mieshän on tunnetusti maailman paras (ralli)kuski. Tai ainakin, jos eukko ei istu pelkääjän paikalla. Silloin mies on vasta maailman toiseksi paras kuski (tai jossain tapauksissa maailman huonoin kuski).


Joelle ehjin nahoin päästyäni Juha oli jo odottamassa ja virittelemässä vermeitä. Itse lykkäsin rojut nopeasti kasaan ja ei kun paiskaamaan. Päivä vain kalojen osalta osoittautui melkoisen vaisuksi, sillä ottihaluisia kaloja ei meinannut millään löytyä. Pari laiskaa hauenpenikkaa kävi uiskentelemassa jaloissa mutta jalommat kalat pysyivät pitkään visusti piilossa. Eikä niitä sumareitakaan näkynyt..


Lopulta kuitenkin mukavan kokoinen harjus pelasti allekirjoittaneen sinisten perhekalleuksien joutumisen paljon käytettyyn pataan. Tämä selkeästi itsemurhahakuinen eväkäs imaisi kohtuullisen kookkaan simppustreamerin melko syvälle kitaansa. Koukuissani ei ole väkäsiä, joten kala saattoi jatkaa pikaisesti uintiaan.

Makkarapaistotuokion jälkeen heitimme vielä hetken ilman sen suurempia tapahtumia. Kahluuhousuja riisuessani jälleen kerran jouduin kiroamaan vuotavat nepparini. Onneksi olin kuitenkin varannut seal skinz sukat jalkaan, joten varpaat sentään säilyivät kuivina.

Pari tuntia Hämiksellä

Tälle päivälle olin tehnyt hienon suunnitelman mennä kalalle ennen töihin menoa. Olin laittanut jopa kellonkin soimaan kuudeksi, mikä on minulle erittäin aikaisin näin 'iltaviikoilla'. Tarkoitus oli startata kohti Hartolaa noin puoli seitsemän kieppeillä.

Sen verran unessa kuitenkin olin, että kellon soiminen meni täysin ohi. Sälekaihtimien välistä tuleva valo (ja eräs pikkupirpana) piti kuitenkin huolen että kahdeksaa pidempään ei tarvinnut nukkua. Aikaa oli siis kuitenkin käydä vielä jossain ongella, mutta valinnan täytyi kohdistua lähipaikkoihin. Tällä kertaa löysinkin itseni 'Hämikseltä'.

Olin optimistisesti napannut lähtiessä jopa pinturirasian chestpackin kyytiin. Toiveissa tietenkin löytää sumarien perässä pintova taimen. Mitä vielä, ensimmäistäkään pörriäistä ei näkynyt, ellei lasketa pienen pieniä vaahtolautassa pyöriviä kaksisiipisiä. Mutta ei ollut kelissäkään hurraamista, sillä sakea lumisade muuttui lopulta rännän kautta vesisateeksi.

Parisen tuntia ehtisin tahkota erilaisia streamereitä varmoissa talvipaikkoissa ilman sen suurempia tapahtumia. Joskus näinkin... pakkohan niitä tyhjiäkin reissuja on tultava. Ja näillä lyhyillä 'pyrähdyksillä' tyhjät reissut ovat muutenkin hieman todennäköisempiä.

Ensimmäiset sumarit nähty

Ensimmäisiä havaintoja sumukorennoista on alkanut kiirimään eripuolilta eteläistä Suomea. Menneenä viikonloppuna en ehtinyt kalalle lainkaan, sillä aikaa kului mm. hiihtosuunnistusurilla. Siksi tänään kävinkin hetken piipahtamassa vavan ja kameran kanssa Hammonjoella.

Muutaman kuvan pääsinkin räpsäisemään hieman kankeasta hangella kömpivästä sumukorennon nymfistä. Kauden ensimmäinen havainto siis. Voisin arvailla tulevana viikonloppuna olevan kuhinaa niin ötököiden puolesta kuin myös kalamiesten puolesta. Internetiksi kutsuttu 'viidakkorumpu' kerää kalamiehet joelle sumareiden ja niitä syövien kalojen perässä.

Hammonjoen vesi on jälleen kerran erittäin sameaa. Tunnin ehdin virpomaan ilman minkäänlaista havaintoa kaloista. En tosin liiemmälti edes odottanutkaan saavani kaloja. Parempi odotella kesää ja kärpäsiä. Tai ainakin huhtikuuta...

Kohti uutta kisakautta

Nyt se on tehty. Karsintalappu lähti nääs vihdoin postin vietäväksi. Lapun täyttäminen tai oikeammin haluamieni karsintojen valitseminen oli tällä kerralla yllättävän vaikea tehtävä. Muutaman päivän olin ehtinyt paperia pyörittelemään kädessä ja lopulta sunnuntai-iltanakin istuin vielä reippaan tunnin kynän kanssa ennenkuin ympyrät alkoivat hahmottua paperille.

Päädyin kirjaamaan ylös peräti kahdeksan kilpailua; Nukarinkoski, Jyräänjoki, Hammonjoki, Ahvenlampi, Äyskoski, Julkujärvi, Vantaanjoki ja Huopana.



Järvikisoja olisin halunnut laittaa enemmän mutta kalenteri ei oikein antanut myöten tehdä niin. Kaikki kisapaikat ovat minulle ennestään tuttuja. Osa jopa erittäin tuttuja! Yllätyksiä ei pitäisi sen suhteen tulla. Paljon on kuitenkin vielä tekemättä perhojen ja välineiden osalta. Ja tietysti vielä odotellaan 'tuomiota' minne karsintoihin sitä ollaan päästy.

Vaikka karsintalappu tulikin täytettyä, on vielä paljon avoinna tulevasta kisakaudesta. Varmimmalta kuitenkin alkaa näyttämään kisareissu Tsekkeihin, sillä lentolippukin on jo maksettu. Kyseinen kisa kulkee nimellä Hanak-open.

Blogi tuleekin varmasti saamaan kauden aikana paljon materiaalia kisojen osalta. Eli raportteja ja kuvia tiedossa. Uutta kuvauskalustoakin on jo tilattu :)

(Tarkkasilmäisimmät ovat ehkä huomanneet, että lisäsin erilaisia kisalinkkejä sivun oikeaan laitaan. )