Vantaanjoki on muuttanut pohjoiseen

Jos olisin tiennyt millaista suklaakiisseliä Tainiovirran vesi oli, niin olisin suosiolla jättänyt menemättä. En tietenkään muistanut sitä mahdollisuutta, että nelostien siltaremontti on siinä vaiheessa, että vesi on mennyt melkoiseksi liejuksi. Näin siis nelostien alapuolisilla alueilla.

Jälleen kerran olin liikkeellä päiväkalastuksen merkeissä. Kello nimittäin tikitti muutaman minuutin yli puolta päivää siinä vaiheessa kun jokipenkalle ehdin. Melkein tuli lähdettyä pois kalastamatta mutta sain kuitenkin pienen mietintätuokion jälkeen välineet kasaan.

Taisi kannattaa sillä ensimmäinen kala, pikkuinen taimen, räpisteli siiman päässä jo toisella heitolla. Kaloja siis oli veden väristä huolimatta. Sen jälkeen hieman hiljaisempaa siihen asti kun virittelin perholitkan mikä ei ole tähän mennessä koskaan ollut käytössä Tainiolla. Veden väristä nimittäin tuli hyvin pitkälti mieleen Vantaanjoki. Ja Vantaanjoesta tuli mieleen kirjolohet. Ja siitä taas nettipuheet kevään kirjolohi-istutuksista Hartolan vesiin.

Eli ryykäisin siimaan kolmen värikkään 'kleepin' litkan. Muutama heitto ja kirjolohi hyväksyi pinkin leechin. Voi hurja! Pinkkiä nämä hullut kalat syövät täälläkin. Kille tosin irtosi ennen haaviin päätymistä. Hetkeä myöhemmin vielä hiukkasen vajaa 40 cm taimen puraisi myös pinkkiä...

Ennen siirtymistä ylemmille osille konttailin aikani kuvaamassa täplikkäitä kalanpentuja rantavedessä. Ei mitään erityisen helppoa puuhaa varsin vilkkaasti virtaavassa vedessä. Ei oikein kuvat onnistuneet.



Ylempänä joella hoonosoomi -mies viskeli virveliä ja vanha pappa mato-onki laiturilla. Oranssissa lipassa kaverilla olikin kala hetken kiinni mutta väsytystekniikka 'liinat kiinni & väkisin' sai kalan karkaamaan. Kaveri hieman kirosi.. en tiedä oikein millä kielellä.

Aikani meininkiä seurattuani meinasin luovuttaa heittämättä täällä heittoakaan. Juuri sillä hetkellä kala kuitenkin posautti pinnassa ja hain kuitenkin vavan autosta. Vesi oli muuten täälläkin hieman värjäytynyttä. Hetken heitettyäni reilu 50 cm taimen uikin haaviin streameri suun pielessä. Tähän olikin hyvä lopettaa reilu kolmen tunnin 'tahkoaminen'.

Hammonjoki 110608

Eihän tässä ole kauemmaksi ehtinyt, joten Hammolle taas suunta. Tulipahan käytyä tarkistamassa tilanne näiden sateisten päivien jälkeen. Ei ollut kyllä vesi mainittavasti noussut. Mitä nyt hieman väriä ottanut itseensä, mutta näkösyvyys silti vielä ihan kohtalainen. Kaloja pääsee siis edelleen bongailemaan.

Päädyin tällä kertaa kalastamaan vain ylempää aluetta. Pitkästä aikaa näin, sillä ylempää aluetta on tullut kuitenkin kalastettua viime aikoina hieman vähemmän. Kumisaappaita olisi hieman kaivannut, sillä kosteimmat kohdat oli aika mutavelliä. Vaelluskengät pitivät kuitenkin ihan kivasti vettä :)

Kirjolohet tuntuvat kadonneen melkein tyystin ylemmältä alueelta. Yhtä hieman isompaa pääsin sentään jallittamaan ja sainkin sen ottamaan. Ei kuitenkaan tarttunut kunnolla ja se katosi sen sileän tien. Yhden minikillen kuitenkin käytin vapautettavana.

Harjuksia sen sijaan tuntui olevan puronieriöiden ohella varsin mukavasti. Ei kuitenkaan mitään erityisen isoja, sillä illan isoinkin jäi vielä aika kauas kolmestakymmenestä sentistä. Hieman kun tuosta kasvavat, niin johan on joki isoja harjuksia pullollaan.

Ahvenlammen karsinta 8.6.2008

Helppo arvaus, mutta tod.näköisesti yksi päivän suosituimmista puheenaiheista oli tuulinen keli. Oli nimittäin ajoittain sen verran kova myräkkä järvellä. Onneksi pahimmat ukkospilvet kiersivät järven. Ennakko-odotuksissa oli varmasti huomattavasti kalaisampi kisa, mutta ehkä epävakainen sää oli sulkenut kalojen suut. Jo avausjakso näytti että kaloja nousisi harvakseltaan ja ympäri järveä. Viime vuoden kaltaisia 'hotspotteja' ei näyttänyt olevan.

Oma kisa meni jälleen kerran erittäin heikosti. Ainoa arvaus heikon 'kisakunnon' syyksi voisi olla viime aikojen kalastuksellinen yksitoikkoisuus. Olen käynyt liian paljon parissa tutussa paikassa ja monipuolisuus on unohtunut. Perhoissani tuskin on vika, sillä ne toimivat kisoissa hyvin. Siis näin ainakin erään toisen kalastajan siiman päässä.

Pieni rapsa :

1. Jakso

Arvonta heitti jälleen kerran ryhmään joka aloitti kisan odottelulla. Eli veneeseen pääsin vasta B-ryhmässä ja venekaveksi Leksa. Molempien ennakkosuunnitelma oli hyvin samankaltainen joten sitä toteuttamaan. Jakso meni hieman säätämiseksi kahden ajoankkurin yhdistelmällä. Yksi ajoankkuri ei tahtonut oikein riittää tuulessa, joten virittelimme yhdistelmän joka oli lopulta varsin erikoinen 'mytty'. Kalatapahtumat lähinnä ahventen muodossa. Tosin varsin järeä kille kävi aivan veneen vieressä ihmettelemässä perhojani.

2. jakso

Tällä kertaa venekaverikseni arpa heitti J-P Pohjolan. Kaloja kyllä löysimme mutta venekaverini kepitti minut lukemin 2-0. Tosin haukikisana olisin vienyt jakson luvuin 4-0. Haavini pohjalla kävi myös ihan mukavan oloinen lahna. Haukiperhona toimivat hyvin valkoinen, musta ja oranssi leechi.

3. jakso

Texin kanssa hengailimme viimeisen jakson. Aivan jakson alussa kirjolohi kävi kiskomassa siimaa melkoisella voimalla kuitenkin tarttumatta. Tästä noin 1.5 sekunnin päästä Teron nymfiä vietiin ja ilmeisesti sama kala löysi väsyttäjänsä. Terolle kirjolohi 48 cm. Eikä aikaakaan kun pääsin itsekin väsyttelemään. Mutta kuin ihmeen kaupalla tämä kala onnistui tarttumaan itsensä selästä, joten ei herunut pisteitä tästäkään kalasta. Loppujakso vielä karkuutin yhden kirjon ja luistattelin siimat kädestäni toisen ärhäkän kalan tärpistä.

Tuloksena siis koko kisasta iso kasa ei mitattavia soppakaloja. Kirjolohitilasto puhdas nolla. Pallukaiset pataan!


Ja tulokset ovat :

1. Juha Penttinen 9 jaksopistettä, 4020 kalapistettä
2. Markus Tandefelt, 14, 6400
3. Leo Viljanen, 14, 4960
4. Juho Strandman, 17, 2960
5. Jarkko Suominen, 17, 2140
6. Rami Törmälä, 17, 2060
7. Tero Mäkipää, 18, 3120
8. Kai Kallio, 21, 1960
9. Petteri Metso, 25, 1980
10. Jani Paananen, 25, 1020
11. Jukka Levänen, 25, 1020
12. J-P Pohjola, 26, 2080
13. Markus Palmroth, 27, 1020
14. Tuomas Lappalainen, 28, 1040
15. Ismo Koivula, 28, 980
16. Janne Erämies, 28, 920
17. Juhani Rosenström, 30, 960
18. Sami Niskanen, 36
18. Juuso Siltanen, 36
18. Harri Hytönen, 36
18. Manelius Petri, 36
18. Timo Lindfors, 36
18. Antti Lähteenmäki, 36
18. Antti Strandman, 36

Muutaman kuvankin ehdin räpsimään. Galleriaan pääset tästä tai sivun oikeasta reunasta.

Hammonjoki 050608

Kyllä se on vaan niin, että nykypäivän perhokalastajan tapaa varmimmin joella istutusten jälkeen. Viimeinen viikko on Hammollakin ollut miehitys päällä jotakuinkin aamusta iltaan. Tämän huomaa jo tuoreista tulokkaistakin, sillä niiden kuonot alkavat olemaan melko rei'itettyjä. Kirjolohet ovat saaneet siis roimasti 'oppia' kantapään kautta. Ovat nimittäin jo hieman ronkelille päälle heittäytymässä... ei kelpaa enää jokainen perho mikä eteen tulee.


Hammolle sitä kuitenkin itsekin könysin, sillä tälle illalle on sen verran ohjelmaa, että kauemmaksi en kalalle ehtinyt. Pari tuntia vierähti mukavasti Marttaa ulkoiluttaen. Tälle vuodelle on bambuvapojen käyttö jäänyt hieman vähemmälle mutta tällä kertaa koppasin mukaan Penttisen Juhan rakentaman 7,6 jalkaisen Martha marien. On muuten itseasiassa nykyään eniten käyttämäni bambuvapa vaikka on noita muutama muukin nurkassa pölyttymässä.

Pusikossa rymytessäni onnistuin säikyttämään räkättirastaan oikein huolella. Se nimittäin ponkaisi rantapenkasta suoraan veteen. Ei ole tuon linnun uimataidot kovin kummoiset vaikka kyllä se vielä kuivalle maalle onnistui nousemaan. Aika vaisu oli kaveri tuollaisen kylvyn jälkeen.

Tuossa aikaisemmin kirjoittelin puronahkiaisista. Tällä reissulla oli aika liki, että olisin päässyt näkemään nieriän ottavan pinnassa vipeltävän nahkiaisen kiinni. Taisipa nieriä hieman pukata nahkiaista kuonollaan...

Kuivana kiitos

Päiväreissu se tämäkin. Mutta millainen reissu!! Tulipahan taas todistettua, että päiväkalastuskin voi olla erittäin laadukasta.

Hienosti se alkoi, sillä jo ensimmäisen viiden heiton jälkeen kaksi taimenta kävi vapautettava. Isompi näistä kirkkaasti yli 40 cm kala. Hetkeä myöhemmin haaviin solahti varsin tanakassa kunnossa ollut taimen. Ei mikään hirveä jättiläinen mutta selkälihas treeniä aktiivisesti harrastanut. Kuva tuossa alla. Nymfaamalla.



Näiden kahden kalan jälkeen loppupäivä tai paremminkin kolme seuraavaa kalastustuntia meni enemmän tai vähemmän pinturikalastuksen merkeissä. Vesiperhosia ja päiväkorentoja pörräsi siihen tahtiin, että kalat eivät voineet olla innostumatta niistä. Isoimmat kalat onnistuin karkuuttelemaan, sillä ne olivat varsin innokkaita hyppimään. Mutta täytyy sanoa, että ei juurikaan harmita. Tapahtumia oli ihan riittämiin muutenkin.

Hetken erehdyin myös uittamaan streameriä. Tiesin, että paikassa minne perhoa tarjosin, oli myös varsin nätti taimen. Paikalla oli myös ilmeisesti varsin kookas hauki, sillä onnistuin jopa kaksi kertaa katkomattamaan siimat melkein suoraan tällistä. Tai mitä nyt pinnalle jälkimmäisen tärpin jälkeen nousi valtaisa pyörre. Tärppikin tuntui lähinnä pohjaan tarttumiselta. Seuraavalla kerralla taidan ottaa puruperukkeen messiin ja tarkastaa mikä mörkö siellä kävi onkimiestä pelottelemassa.


Taimenien lisäksi onnistuin uittelemaan haaviin varsin kookkaan pinturiin haksahtaneen kirjolohen. Tämä kala sai kyllä täydet pisteet pintaruokailun näyttävyyden suhteen. Sen verran hienosti se kruisaili pinnassa napsien varovaisesti hyönteisiä pintakalvosta. Toivottavasti rohkenee tehdä niin myös jatkossa.

Montunvartijaa moikkaamassa

Tällä kertaa tekstin kirjoittelu livahti hieman myöhäiseksi, sillä päivä on jo vaihtunut seuraavaksi. Tätä montun vartijaa, eli tässä tapauksessa kivellä jököttävää lokkia, kävin moikkaamassa keskipäivän kalastelun merkeissä. Yöretki antaa siis vieläkin odottaa itseään. Vedenalaisesta montunvartijasta tuolla paikalla ei ollut havaintoa.

Muutenkin kalastuksellisesti tämä kalaretki oli aika vaatimaton, sillä isommat kalat loistivat poissaolollaan. Tai ei ehkä täysin, sillä muutaman kalan löysin mutta nämä tyytyivät vain hieman hätistelemään perhoja. Yöaikaan tilanne voisi siis olla ihan kohtuullinen.. Päiväkalastus antoi nyt vain sinttejä.

Pikkukaloja ei muuten liiemmälti koskessa näkynyt. Sivu-uomassa sentään pari särkeä uiskenteli ja yhden ahvenenkin onnistuin bongaamaan. Salakoista ei siis tietoakaan. Tosin pakko koskessa oli elämää olla, sillä ei tuo montunvartija muuten kivellä noin tiiviisti olisi kököttänyt. Myös muutama lahna pyöriskeli maisemissa. Pari näistä jopa kävi hetken larvalla höystetyn siiman päässä.

Hammonjoki 010608

Tänään piti selvitellä vielä eilisen kilpailun jälkiä eli korjata pois opasteet ja poolitaulut. Ja kun kerran joelle tuli mentyä, niin tottahan toki nappasin mukaan myös kalavermeet. Jonkun verran tuli siis myös kalastettua 'töiden teon' ohella.

Kävelin siis jotakuin koko alueen läpi lukuunottamatta pieniä pätkiä. Kirjolohia näkyi jotakuinkin tasaisesti mutta edelleenkin niitä oli selvästi eniten siellä, mistä niitä eilenkin parhaiten saatiin. Ainakaan nyt ei tarvitse ihmetellä miksi jostain tuli kalaa selvästi paremmin. Eli ne ratkaisut tulivat kuin tulivatkin noilla kirjolohilla.

Tässä vielä saaliserittely eilisen pooleista (kiitokset Pietulle tilastoista).

Pooli 1: 24 kalaa (19 puronieriää ja 5 kirjolohta)
Pooli 2: 28 kalaa ( 22 puronieriää ja 6 kirjolohta)
Pooli 3: 15 kalaa (6 puronieriää ja 9 kirjolohta)
Pooli 4: 14 kalaa (9 puronieriää ja 5 kirjolohta)
Pooli 5: 25 kalaa (10 puronieriää ja 15 kirjolohta)
Pooli 6: 21 kalaa (8 puronieriää ja 13 kirjolohta)
Pooli 7: 15 kalaa (10 puronieriää ja 5 kirjolohta)

Ennakkoon itse ajattelin parhaiksi pooleiksi kolmosen ja kutosen. Heikoin piti olla nelonen ja vitonen. Vitonen olikin kuitenkin erittäin hyvä pooli. Nelosen veikkaaminen meni sentään nappiin. Kaloja siellä toki oli ja sen huomasin itsekin, sillä kalastin kisassa juuri tuon poolin neljä. Saaliina, kuten edellä jo mainittua, kolme nieriää ja yksi kirjo.

Ottaisin myös mielelläni vastaan palautetta kilpailijoilta Hammonjoen karsinnasta. Petterin kanssa on jo käynyt ajatus kisojen järjestämisestä myös ensi vuonna. Parannusehdotukset ovat siis enemmän kuin tervetulleita.

Kameran kanssa heiluin taas sen verran, että kuvasin ilmeisesti kutupuuhissa olevia puronahkiaisia. Melkoinen 'matosoppa' heiluikin matalalla sorapohjalla. Nämä otukset eivät ainakaan säikkyneet mitään, sillä niin lähelle antoivat uteliaan kalamiehen tulla.

Joskus kirjolohet innostuvat ajamaan nahkiaisia oikein urakalla. Silloin on mahdollista päästä näkemään melkoisia mosauksia, kun kille iskee pakenevaa puronahkiaista. Kertaakaan en ole kyllä kirjolohien syönnöksissä nahkiaisia nähnyt. Taitavat siis vain ajaa niitä pois reviiriltään.


Nahkiaisilla näkyi olevan mielenkiintoinen tapa 'liimautua' joenpohjan kiviin suullaan. Näin ne yrittivät ilmeisesti pysyä hetken paikallaan virtaavassa vedessä. Vai yrittivätköhän siirrellä ylimääräisiä kiviä syrjään? Pari nahkiaista nimittäin uivat pienen matkan kivi suussaan.