Takaisin harmaaseen

Ei kestänyt talvea pitkään. Tai onhan vielä vähän lunta mutta loska ja harmaus ovat täällä taas. Onneksi sentään ehdin muutaman kerran käymään suksilla eli talvea pääsin maistelemaan. Viimeiset kolme päivää jouduin käkkimään sisätiloissa antibiootteja napostellen, joten nyt oli aika mennä haistelemaan kosteaa joki-ilmaa.

Matkalla auton mittarissa raksutti parhaimmillaan viisi astetta plussan puolella. Sumuverho oli sakea mutta ei lähellekkään niin sakea kuin paluumatkalla. Ankean harmaata siis. Perillä mittasin kuitenkin aukealta metsätieltä lumen paksuudeksi n. 20 senttiä. Metsän puolella tätä valkoista materiaa oli ehkä kymmenen senttiä vähemmän. Talvelta tuo onneksi aavistuksen vielä näytti.

Vettä meni joessa edelleenkin varsin runsaasti. Tai niinhän sitä on mennyt koko kuluvan kauden. Sama meininki monessa muussakin paikassa. Ei varmaan ensikään kesänä tarvitse kuivuudesta kärsiä.

Tiedä sitten onko lämmin syyskeli vaikuttanut mutta pari normaalisti 'toimivaa' talvipaikkaa oli varsin hiljaisia. Ei siis havaintoja kaloista. Koskikara oli sentään palannut talvireviirilleen. Tosin jälleen kerran kalastuksen käyttämäni tunnit olivat vähäisiä joten ehkä tarkemmalta 'tonkimisella' olisi näiltä tutuiltakin paikoilta tapahtumia tullut.

Pääsin sentään pienehkön taimenen 'väsyttelemään' ja toistakin sinttiä hetken siiman päässä pitelin. Tämä karannut yksilö vaikutti epäilyttävästi hullulta harjukselta, sillä se oli napannut melko kookkaaseen simppuun. Saattoi tietysti olla taimenpenikkakin mutta varmistuksen antavaa näköhavaintoa en saanut.

Maisema valkoiseksi

Sieltä se talvi tulla tupsahti. Lunta on useampi sentti ja pakkastakin tuntuu olevan. Tai nollan pintaanhan tuo päivästä nousi. Samalla lisääntyi valo kummasti ja se houkutti menee ulos..joelle. Hiihtämäänkin olisi ehkä jo päässyt mutta hieman flunssaisena on parempi pysytellä poissa urheiluhommista.

Eihän tämäkään pitkä kalaretki ollut. Mitä nyt siimat sai hetkeksi suoraksi. Mukana oli tällä kertaa se aikaisemmin kaipailtu vitosuppoava. Sopiva siima syvien monttujen ruoppaamiseksi tulvavedellä. Pohja löytyi helposti mistä kertoi pohjaan jääneiden perhojen suuri lukumäärä. Askeihin tilaa siis.


Vaparenkaatkaan eivät jäätynyneet joten mukavahan se oli roimia. Eikä aikaakaan kun pirteä täpläkylki päätti nauttia annoksen pikkukalajäljitelmää. Kala nopsasti rantaan, pari kuvaa ja takaisin uimaan. Kiitos ja kumarrus!

Tänä talvena voi olla kahluuhousuin varustetut kalareissut melko vähissä. Näitä lyhyitä pyrähdyksiä varmaan tulee tehtyä mutta muuten voi olla aika hiljaista. Tai näin ainakin ennakkosuunnitelmissa. Niin, kuivana sisäpuolelta pysyvät kahluupöksyt ovat edelleen hankintalistalla.

'Laiskan miehen' 16 pv.

Tänään oli taas se päivä jolloin suurin osa koskivesistä avautui kalastukselle. Eli rauhoitusaika on taas ohi ja kaloja saa taas kiusata luvallisesti. Jostain syystä nykyisin itseäni ei niin hirveästi kiinnosta pakkautua samoille koskille lukuisten muiden innokkaiden kanssa. Tämä 'avajaispäivä' on kuitenkin päivä jolloin armotta koskilla kolkataan kutupuuhien rasittamia luikeroita. Koitan siis vältellä veret ja suolenpätkät ja olen siirtynyt suosiolla kalastamaan muualle.

Tälle päivälle olin alustavasti suunnitellut piipahtavani jälleen kerran merellä. Laiskuus vei kuitenkin voiton ja jätin lähtemättä. Huolimatta siitä, että heräsin kyllä riittävän ajoissa. Hieman teki mieli vieläkin levätä, sillä syksy on ollut kuitenkin melkoista 'lentoa'. Viime viikonloppuna sain myös suunnistuskaudenkin pakettiin viimeisen kisan muodossa.

Aivan hukkaan en kuitenkaan vapaa-päivää pistänyt, sillä päätin pyörähtää paikallisella joella. Pääpaino oli ehkä kuitenkin enemmän kameran ulkoiluttamisessa kuin perhovavan ulkoiluttamisessa.

Hieman uumoilin, että vedet tulevat olemaan korkealla. Ja ei mennyt arvailut pieleen, sillä vesi oli ensimmäisessä paikassa TODELLA korkealla. Maajussi oli vielä huolehtinut aromeista hieman pistävän hajun muodossa. Sikala on aivan selvästi jossain lähistöllä. Heittoakaan en täällä tehnyt.

Ensin ajattelin pistää pisteen reissulle jo tässä vaiheessa. Hetken tuumailun jälkeen ajattelin piipahtaa toisaalla samaisella joella. Päätös kannatti, sillä ylempää löytyi vielä kohtuullisen kirkasta vettä. Ongelmana oli vain pusikossa viilettävä vesi. Kahluuhousuja olisi tarvinnut paikoin pelkästään rantaan pääsyyn. Niitä ei ollut kuitenkaan mukana ja saappaatkin jätin autoon, sillä ei niistä olisi apua ollut kuitenkaan.

Tunnin sitten oion siimoja parissakin eri paikassa. Nelosen keppi ja pienet perhot olivat aivan liian kevyt yhdistelmä näissä olosuhteissa. Hieman kaipasin jotain synkkää ... esimerkiksi vitosuppoavaa. Ehkä sitten ensi kerralla ruoppaan sillä. Pienehkö harjus kävi kuitenkin hieman piristämässä tätä syksyisen synkkää päivää.

Uutta yritystä

Merelle taas suunta. Yritys on ainakin kova löytää tällekin syksylle jokunen meritaimen. Ei ole kyllä helpoin mahdollinen kalalaji kalastettavaksi. Niitä kaloja ei nimittäin turhan tiheään tuolta tapaa. Mutta yrittänyt ei laiteta - vai kuinka se sanonta menikään?

Oli muuten toistaiseksi Lahden seudulla syksyn kylmin yö. Aamulla mittari huiteli melkein kahdeksan pakkasasteen tietämillä. Netistä kuitenkin löysin tiedon, että Suomenlahden rannoilla ollaan kuitenkin useamman asteen plussan puolella.

Tällä kertaa suuntasin aikaisemmista vuosista tutulle paikalle, mutta missä en vielä tällä kaudella ole käynyt. Merivesi oli kadonnut jonnekin viikon takaisesta, sillä nyt vesi oli todella alhaalla. Jostain kumman syystä väritykseltään vesi oli vihertävän sameaa. Siis sellaista mitä en tällä alueella ole vielä kertaakaan nähnyt.

Vaikka kokemuksesta tiedän, että samea vesi ei ole este mertsareiden pyydystämiselle, niin hiemanhan se latisti tunnelmaa. Mieluiten kirkkaasta vedestä näitä eväkkäitä onkisin. Reissu meni tutuissa merkeissä eli ei tapahtumia siiman päässä. Paluumatkalla laskeskelin, että aikaisempina vuosina kaloja on noussut n. 30 tunnin kalastusta kohti aina yksi kala. Nyt olen tälle syksylle käyttänyt aikaa n. 26 tuntia ilman kalatapahtumia. Eli siis tilastojen mukaan seuraavalla reissulla nasahtaa.

Taas merellä

Tälle reissulle tuli valmistauduttua hieman paremmin kuin aikaisemmille merireissuille. Olin vihdoin uusinut rannarin lenkin ja tällä kertaa mukana olivat kaikki vaadittavat rojut. Eli mitään ei unohtunut kotiin.

Vaikka lähtiessä taivaalta työnsi vettä oikein huolella, niin rannalle päästyäni keli oli juuri sellainen kuin mertsarireissulla odotankin sen olevan. Hieman tuhnuinen mutta ei liian myrskyävä. Täydellinen keli siis. Tosin merivesi oli erittäin korkealla. Pitkin pusikoitahan se paikoitellen liplatti.

Jotakuinkin tunnin kalastuksen jälkeen kala möyrähti pinnassa aivan edessäni. Perho oli siinä vaiheessa aivan liian kaukana ulkona. Rivakasti yritin saada siiman uuteen heittoon mutta olin liian hidas. Seuraavan heiton korjaus kalan eteen meni aivan liian myöhäiseksi. Kala kävi toistamiseen pinnassa. Ja vielä kolmannenkin kerran uiden samalla itsestäni pois päin.



Pian tämän jälkeen keli muuttui aika raakaksi ja vaikka kuinka yritin tahkota ja piiskata, niin loppupäivä meni huomattavasti hiljaisemmissa merkeissä. Ei näkynyt kaloja pinnassa eikä varsinkaan siiman päässä. Uskoa nämä kalojen pintomiset silti tuovat perho-ongintaan.

Melkoinen myräkkä olikin sitten pois lähtiessä. Kotona tutkailin netistä tuulitietoja ja ne tiesivät kertoa n. 19 metrin sekuntituulesta. Ei ihme, että aallot tuntuivat varsin isoilta :)

Viikonlopun toinen kalaretki

Tälle aamupäivälle oli suunnitelmissa lähteä Juhan kanssa muutamaksi tunniksi istarijärvelle piiskaamaan veneestä. Eilisiltainen säätiedotus tiesi jo kertoa navakasta tuulesta ja vesisateesta. Hyvin piti paikkansa, sillä päivä oli erittäin synkkä ...

Ehkä tämä olisi ollut se tuhnukeli merelle mutta Suomenlahdellekin oli luvattu parikymmentä metriä sekunnissa puhaltavaa tuulta. Järvellä ei sentään tuollaisiin lukemiin päästy mutta koko päivän jatkunut vesisade teki olemisesta erittäin kylmää. Muutaman kerran jouduimmekin käydä lämmittelylenkeillä rannan puolella. Pienet juoksupyrähdykset ja pomppiset pistivät taas veren kiertämään.



Ilmeisesti huono sää laittoi myös kalojen suut kiinni, sillä päivä meni hyvin hiljaisissa merkeissä. Suomeksi tämän voisi tiivistää tuttuun muotoon : 'Ei piston pistoa'! Toiselle rannalle jäi parin metrin 'tyyni' kaistale, jossa selvästi kuoriutui kaksisiipisiä. Ei edes buzzereiden uitto auttanut vaikka pari kalaa siellä kävikin pinnassa. Tosin pari pintakäyntiä reilu neljän tunnin aikana on melko vähän.

Viikonlopun ensimmäinen kalaretki

Aamusta hieman arvoin jotta lähtisinkö jälleen kerran kameran kanssa heilumaan lähipuroille vai lähtisinkö merelle. Vaakakuppi kallistui jälkimmäisen puolelle, sillä illan ja yön jatkunut vesisade oli todennäköisesti kuitenkin sotkenut purojen vedet sameiksi. Tosin eilen kävin pyörähtämässä eräällä purolla pariksi minuutiksi ilman kameraa. Vesi oli vielä silloin kohtuu selkeää ja kalojakin näkyi.

Suuntasin siis kuitenkin merelle. Hiemanhan se oli tuulista mutta taivas repeili jälleen sen verran, että sää muuttui lähes kesäiseksi. Siis toisin sanoen hieman liian hienoksi omaan makuuni. Lempparikelini olisi merelle hieman sateinen ja muutenkin tuhnuinen keli.


Ilman sen suurempia tapahtumia siiman päässä onnistuin jälleen kerran tahkoamaan tämän muutaman tunnin reissun. Positiivista oli sentään se, että kaloja todistetusti ui samalla alueella. Näin nimittäin taimenen loikkaavaan noin metrisen hypyn ilmaan keskellä aallokkoa. Oli vain harmittavasti heittokantaman ulkopuolella. Lisäksi eräs virvelimies onnistui jallittamaan alamittaisen mertsarin.

Hieman rupesi päivän aikana tekemään mieli hieman vähemmän kalastetuille aluille. Oli nimittäin ukkoja jonoksi asti ja itsekin jouduin hakemaan tovin sopivaa heittorakoa. Uistinmiehiä olivat pääasiassa mutta oli joukkoon eksynyt toinenkin perhomies itseni lisäksi.