Hammonjoki 25042010

Sumariajan jälkeen perhokalastuskamat ovat saaneet ylleen jo melkoisen pölykerroksen. Kalassa ei ole tullut käytyä eikä siten ole tännekään merkintöjä syntynyt. Viimeisen kuukauden olen keskittynyt täysin urheiluun ja muihin aktiviteetteihin, joten kalastus on ollut taka-alalla.


Tänään kuitenkin oli vuorossa kevätkauden 'avaus' Hammonjoella. Keli oli varsin mukava joskin hieman tuulinen. Vesi oli joessa laskenut eikä tulvasta ollut enää tietoakaan. Veden värikin vuoden aikaan nähden ihan siedettävä mutta tietenkin samea.


Piti oikein aikaisempien vuosien raapustuksia lukea ja todeta, että ei aikaisemminkaan tähän aikaan ole tapahtumia juurikaan tullut. Eikä kyllä ollut tänäänkään. Niitä 'varmimpia' kevätpaikkoja kolusin ilman ensimmäistäkään tapahtumaa. Liian aikaista on siis vielä. Toukokuun puolella sitten paremmin.

Jäi muuten perhomessut väliin tänäkin vuonna...

Plussapisteitä

Mitä tehdä kun etelän sumukorentokausi on ohi? No, tietenkin silloin ajellaan pohjoisemmaksi haeskelemaan vielä kuoriutuvia hyönteisiä. Viimeinen pääsiäisvapaa tuli käytettyä liki seitsemän tunnin autossa istuskeluun ja perhonheittoon Äyskoskella.

Muutamaa päivää aikaisemmin ennustettu aurinkoinen päivä ei toteutunut taaskaan. Tämä tarkoitti sitä, että kohdalleni ei sattunut yhtään kunnolla aurinkoista kalastuspäivää tälle sumarisesongille. Samalle se näytti tarkoittavan myös sitä, että yhtään huippupäivää ei sattunut kohdalle.


Aloitus kuitenkin tälle päivälle lupaili hyvää, sillä jo muutamien heittojen jälkeen Peksillä oli kiinni kookas kala pinturissa. Ei peijjoona vain pysynyt kiinni loppuun asti! Tästä muutamien heittojen jälkeen omaa perhoani vietiin ja tämän kalan myös rantautin. Ja siihen loppui 'parempien' kalojen pinta-aktiivisuus.


Sitkeästi kuitenkin heitimme pintureita lähes läpi koko päivän. Tietenkin 'höystimme soppaa' myös erilaisilla sumarinymfeillä. Jäljitelmäkalastus oli kuitenkin päivän teemana. Vasta pienten epätoivon hetkien aikana pikaisesti testasimme jotain muuta mutta aina päädyimme pintureiden heittoon.

Päivä oli kuitenkin hiljainen tällä saralla. Kaloja toki saimme mutta päivän isoimmat kalat oli ongittu. Pientä silppua ja väliin pari siiman katkotusta. Siinä se! Vuoden viimeinen sumarireissu.

Päivän aika joki yritti tarjota meille myös 'plussapisteitä', sillä ohi ajelehti tämän tästä pieniä oransseja pallukoita. Indikaattoreiksi ne kai näitä kutsuvat. Joku kalastajista 'tyhjenteli' selvästi mollukkavarastojaan...Aika suosittua tuo 'koho-onginta' nykyään.

Paluumatka oli varsin tuskainen, sillä väsy hiipi puseroon. Retki kesti kuitenkin kaikkinensa liki 24 tuntia. Aika pöljä reissu näin päiväseltään ajella. Loppumatkasta pitikin kurvasi levikkeelle ja vedellä pienet tirsat, jotta jaksoimme kotiin asti ajella. Oman pääni saatoin laskea tyynylle vasta puoli kolmeen jälkeen aamuyöllä. Aika tiukka reissu! Koskahan uudestaan ;)

MP Team Finlandin makkaranpaistoreissu

On kai se uskottava, että eteläisen Suomen sumarikausi on yhtä kuin ohi. Parisen viikkoa on hyönteisiä kuoriutunut pienissä määrin mutta ainakaan itselleni ei ole sattunut yhtään erinomaisen hyvää päivää. Tämäkään reissu ei ollut mitenkään poikkeus vaan ennemminkin kevään pohjanoteeraus, sillä vain muutaman sumukorennon näin räpistelevän pinnalla. Ja tuikkejakin vain yhden.


Reissu oli kuitenkin varsin onnistunut. Keli oli tyyni ja lämmin. Joki virtasi vieressä ja linnut lauloivat. Makkarakin oli hyvää. Hauskaa oli ja niin se pitääkin olla kun kalassa ollaan. Ja kaiken kruununa päässä vallan upea uunituore Etelä-suomen kilpaperhokalastajien pipo.

Toki ei pidä unohtaa mainita, että kalatkin nakersivat. Ja vielä molempien MP Team Finlandin jäsenten onkiin. Uskomatonta! Kalat taisivat olla huippusyönnillä. Tosin pinturi kelpasi tänäänkin vain pienelle tirpalle. On ne vaan pintsukkakalat tiukassa.

kuva : Tero Mäntylä (käsittely allekirjoittaneen)

Seuraava koitos sitten tulevana maanantaina. Ja se on sitten viimeinen mahdollisuus parannella 'pinturikalatilastoja' tälle keväälle. Sitä ennen pitää kuitenkin istahtaa sidontapenkin ääreen täydentämään varastoja...

Västi

"Västäräkki pienillä jaloillaan särkee jäätä enemmän kuin tuhannen tuuramiestä".

Ei ollut jäätä joella. Pienehköjä jäälauttoja kuitenkin seilasi aina silloin tällöin. Olisikohan tänään näkemämme västäräkki osasyyllinen? Ehkä ei mutta kesä lähestyy, sillä muitakin muuttolintuja västäräkin ohella on paikalle putkahtanut. Töyhtöhyyppäkin kaarteli ihan joen yllä.


Tänään tuli livahdettua töistä hieman aikaisemmin, sillä Peksin kanssa olimme suunnitelleet tällekin päivälle 'pienen kalaretken'. Aamusta keli näyttikin oikein loistavalta, sillä aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta. Sitä iloa ei kuitenkaan riittänyt kovinkaan pitkälle vaan iltapäivällä alkanut sade (ja tuuli) piiskasi ihan riittämiin ja vähän enemmänkin.

Auringonpaisteen aikana sumukorentojakin räpisteli veden pinnalla jonkin verran. Muutama pintakäyntikin tällöin nähtiin mutta tuikkeihin emme päässeet heittämään. Muutenkin kalatapahtumia oli nihkeästi. Huono syönti sanoisinko...

Oli muuten jengiä yllättävän paljon joella vaikka oli arkipäivästä kyse. Eräänkin kosken niskalla meitä oli pahimmillaan 9 ukkoa n. 25 metrin matkalla. Aika hurjaa!!

Päivän päätteeksi pääsimme hetken nauttimaan oikeasta 'sumarikalastuksesta' eli pinturikalastuksesta. Peksi onnistui uittamaan perhon parinkin kalan suuhun niitä kuitenkaan sen paremmin tartuttamatta. Vaihdoimme paikkaa ja Peksi siirtyi tarkkailijaksi. Oma ensimmäinen heittoni oli 'tyhjä'. Jatkokin oli 'tyhjä', sillä pinturini katosi takaheitossa siiman päästä. Peksi tyrkkäsi samantien oman vapansa käteeni jotta pääsin jatkamaan mahdollisimman nopeasti aktiivisille kaloille.


Ensimmäinen heitto lainavavalla ja perhoni päätyi kuin päätyikin kalan suuhun. Villisti hyppivä n. 50 cm kirjolohi kelpuutti lähes sokkona heitetyn matalalla kelluvan pinturin. Kauden ensimmäinen kunnon pinturikala päätyi siis haaviin.

Rantapusikkoon rymytessäni tartuin pajunoksiin hakeakseni tukea. Jotain pistävää tarttui käteeni. Oksalla killunut nirhan tapainen tekele ja sen kolmihaarakoukut törröttivät kädessäni. Onneksi irroitus tapahtui ilman sen suurempia vammoja tai veren purkauksia.

Kesäajan kirous

Systeemi laittoi taas vääntämään kellon ajat uusiksi. Ei siinä mitään, mutta nyt joutuu kalastamaan pitkiä päiviä. Kalareissut venyvät yhä myöhäisemmiksi. Ja aamullakin pitäisi herätä aikaisin töihin. Kalastus on aika raakaa hupia.


Tämä päivä oli toisinto eilisestä, sillä tänäänkään en televisiosta tulleiden hiihtojen takia hötkyillyt kalalle lähdön kanssa. Ajoitus oli kuitenkin kohdillaan, koska juuri kun lähtöä aloin valmistelemaan soitteli Peksi samoissa ajatuksissa.

Jos oli eilen surkeaa sumaririntamalla, niin ei ollut kyllä yhtään parempaa tänäänkään. Pari hassua ötökkää näkyi räpistelevän vedessä. Pintakäyntejä näkyi mutta todennäköisesti nuo kalat hakivat pintakalvossa olevia nymfejä. Tai sitten kävivät pinnassa kun ei parempaakaan tekemistä niillä ollut. Peksi tosin onnistui varsin hyvin myös 'nymfiongen' kanssa. Itse ruoppasin...taas.


Ötököistä oli puutetta mutta kalojen läsnäolo kuitenkin paikkasi tuon puutteen. Väsyttelemään ja haavia heiluttelemaan pääsimme ihan kiitettävästi. Eli kivaa oli koko rahan edestä. Lähipäivinä sitten yritetään uitella enemmän niitä pintureitakin...

Lopuksi vielä terveiset Markukselle ja Terolle...

Wannabe sumarikalastaja

Viime päivien lämpimät kelit omalta osaltaan nostattivat toiveita tälle päivälle kunnon sumarikalastussessiosta. Jokivarteen tallatessani useamman sadan metrin päässä joesta vastaan tullut aikuinen sumukorento nostatti noita odotuksia entisestään. Toisin kuitenkin kävi...

Ihan kiva keli oli tänäänkin, sillä lämmintä riitti vaikka aurinko oli visusti pilvien takana. Tuulta ei ollut nimeksikään, joten joella oli mukava viettää lauantainta. Aamusta en jälleen kerran pitänyt mitään kiirettä ja ehdinkin katselemaan televisiosta SM-hiihtojen viestejä ennen joelle lähtöä. Ja jonkun perhonkin ehdin sitoa...

Jostain syystä tänään hyönteisiä ei kuitenkaan kuoriutunut kuin vähäisiä määriä. Päivän aikana näin vain kolmen aikuisen yksilön räpistelevän vedenpinnalla. Ei siis ihme, että myöskään pintakäyntejä ei näkynyt.

Onnistuin kuitenkin tartuttamaan kauden ensimmäisen pinturikalan sokkona heitettyyn cdc-pinturiin. Tuo 'valtava' puukonmittainen harjus ei kuitenkaan ollut aivan tavoiteltua saalista.


Epätoivon hiipiessä puseroon useamman tunnin kalastuksen jälkeen, ja kotiin lähdön ollessa jo mielessä, näin vihdoin ensimmäisen kalan pinnassa käynnin. Välittömästi tuli ajatus vaihtaa streamerin heitto pintaperhon heittoon. Sattumalta kuitenkin simppuni oli juuri tuon tuikkivan kalan vieressä. Epäonnekseni/onnekseni pinnassa käynyt taimen ottikin simpun, enkä ehtinyt sille pinturia tarjoamaan. Haaviihan tuo taimen sitten solahti ennen vapautumistaan. Vahinkokala kuitenkin...

Kipu on kivaa

Kipu on kivaa. Vielä kivempaa on tulehduskipulääkkeet, sillä niiden voimalla jaksaa vaikka kalastaa. Muutaman päivän olen maleksinut kotona napsien särkylääkkeitä. Tänäänkin nappasin sellaisen ennen ulkoilemaan lähtöä. Onneksi sentään vaivat ovat hieman jo helpottamaan päin, joten hyvillä mielillä saatoin lähteä ulos.


Sää oli erittäin surkea koko päivän, sillä vettä roimi taivaalta taukoamatta. Tai taukosihan se sitten siinä vaiheessa kun lähdin ajelemaan takaisin kotiin. Sumareitakin näytti kuoriutuvan harvakseltaan mutta yksikään kala ei innostunut pintomaan. Tosin vedessä näin vain kaksi aikuista yksilöä. Kunnon tohinat ovat vielä edessäpäin.

Streameriaskiin sain tuossa viikolla tehtyä täydennystä oikein urakalla. Lähtiessä heittelin armotta vanhoja yksilöitä sivuun ja sain näin tilaa uusille tulokkaille. Jälleen kerran vain kävi melkoinen kato päivän aikana, sillä koska pinta-aktiivisuutta ei ollut, jouduin ruoppaamaan hieman syvemmältä.


Ruoppaaminen kuitenkin kannatti, sillä jokunen täplikäs kala innostui hotkimaan näitä uusia tekeleitä. Tai olihan joku kalan suussa käynyt vanhaakin tuotantoa. Malli vanhasta tuotannosta on tuo 'mytty' oheisessa kuvassa. Aktiivisuushetki oli varsin lyhyt mutta onneksi kuitenkin olin valppaana juuri tuon tarvittavan hetken.