
Aurinko mollotti jotakuinkin pilvettömältä taivaalta ja lämpötilakin huiteli liki hellerajoilla. Ei siis välttämättä kalantulon kannalta paras päivä mutta leppoisaan kalasteluun se sopi vallan mainiosti. Saalispaineita ei siis todellakaan ollut vaan fiilispohjainen heiluminen joella oli tänään tärkeintä. Vettä virtaili joessa edelleenkin varsin mukavasti mutta tulvakorkeuksista ei tarvitse enää puhua.
Iltapäiväkalasteluksi meni tälläkin kertaa, sillä onkiajaksi muodostui klo 12-18. Mukava kuuden tunnin setti siis. Edelleenkin ainoat yöreissut tälle vuodelle ovat olleet Vihavuoden reissut aivan kesäkauden alussa. Hieman kyllä kutkuttelisi viettää jokunen pimeäkin hetki joella, sillä tällä vedenkorkeudella pinnan ja pohjan välissä uiskentelee takuulla jokunen mörssäriluokankin eväkäs. Päivällä tuppaavaat vain useimmiten olemaan piilossa.
Niin tänäänkin, sillä vain yksi kala ylitti 40 cm rajan. Tosin mitoilla ei sinänsä ole väliä, sillä noudatan täällä kuitenkin sadan prosentin 'palautusoikeutetta' saamilleni kaloille. Muutenhan kalastuskunnan määrittelemä alamitta on nykyään 50 cm. Pienenpää silppua tulikin varsin reippaasti sisältäen muutaman pienen harjuksenkin.
Vaikka alkukesän aikana motivaatio perhokilpailuja kohtaan on ollutkin alakantissa, niin huomasin jossain vaiheessa päivää ryhtyneeni testailemaan uusia virityksiä kisoja varten. Samalla tuli vedettyä jopa hieman kisatyylistä treeniä. Noinkohan sitä kuitenkin myös jatkossa..??
5 comments:
Eipä ole nyt tullut hirmuisesti itsekkään pimeäkalastusta harrastettua tälle vuodelle,no tosin nyt alkaa vasta oikeasti pääsee hämärähommiin kun ei niin valoisaa ole yöllä,jos sitä jonku mörön saisi siimansa nokkaan.
Mä harrastan mielummin yöjuoksuja kuin yökalastusta. Auringonpaiste on pop..
No joo,mut on se hienoa kanssa kun oot pilkkopimeässä,mitään et näe ja joku mörkö räjähtää siimannokkaan,ja se pitäisi koittaa saada haavin perukoille,vähän äksöniä elämään:)
Jännittävämpää on, kun näet kun se mörkö seuraa perhon perässä toiselta puolelta jokea. Siinä sitten odottelet, että ottaako vai eikö ota.
Noh,tietäähän sen ettei se ota,viime hetkillä kääntyy pois ja sen jälkeen sitä ei löydy enää mistään.
Se on pimeässä parempi kun niitä ei näe että seuraako vai ei,sitten ne onnistuu säikyttämään kun ihan rannassa mulahtaa,toivottavasti ei johdu liian innokkaasta kahlaamisesta:)Tästä innostuneena,lähdenkin yöksi koskelle rymyämään,jos ekonkosken mörkö tulisi taas tänä yönä moikkaamaan,ja jos sen nytten saisi haaviinkin asti;)
Post a Comment