Viikon lopulla Janne pommitti viesteillä, jotta lähdettäisiinkö tavoittelemaan järviharjuksia itselleni aikaisemmin täysin tuntemattomasta paikasta. Janne oli käynyt jo tuolla tekemässä pioneerityötä ja hieman kartoittamassa potentiaalisia ottipaikkoja. Kalojakin oli kuulema alueella näkynyt.
Mikäs siinä. Kalaretki täydentäisikin mukavasti hyvin ulkoilupainotteisen lauantain, sillä aamupäivällä tuli oltua sienimetsässä. Ja kiva olikin lähteä kalalle vatsa täynnä kanttarirellikastikkeesta, jauhelihapihveistä ja perunoista..
Kalantulon puolesta retki ei vain ollut hääppöinen. Tavoitelluista harjuksista ei näkynyt evääkään. Wannabe harjuksesta näkyi ensin pyrstön kärki mutta tämä Jannen väsyttelemä kala osoittautui lopulta nätin kokoiseksi lahnaksi.
Hyönteiselämä oli ollut kuitenkin kohdillaan kolkosta pohjoistuulesta huolimatta. Veden yllä ja rantapenkalla pöristeli melkoinen armada niin vesiperhosia kuin päiväkorentoja ja pienehköjä koskikorentoja. Vesiperhosia ainakin näkyi olevan useampaankin lajia. Yksikään kala ei näitä kuitenkaan vedenpinnalta hakenut. Ei edes särjet tai rantamatalassa pyörineet ahvenet. Perin outoa... Oliko se sitten se pohjoistuuli vai mikä?
No comments:
Post a Comment