Rippeet jäljellä

Uhkaavasti näyttää tuo sumarisesonki olevan menossa ohi täällä eteläisessä Suomessa. Siksipä piti vielä kerran lähteä yrittämään, jos vaikka tuloksellinen pinturionginta onnistuisi. Aamusta en pitänyt kiirettä joelle menossa, vaan tähtäsin kalastuksen aloittamisen vasta iltapäivän puolelle.


Saattoi olla kylläkin virhe, sillä eniten pinnassa räpisteli ötököitä heti joelle päästyäni. Siitä sitten meininki alkoi laantua mitä pidemmälle päivä eteni. Tosin aika surkean vähän hyönteisiä oli liikenteessä. Itseasiassa tällä joella pari viimeistä vuotta ovat selvästi olleet nihkeämpiä sumukorentojen määrän puolesta. Tai sitten ei vain yksinkertaisesti ole hyvät hätsit sattuneet kohdalle noina päivinä mitä olen joella viettänyt.

Pari pintakäyntiä sentään onnistuin päivän aikana bongaamaan. Ikävä kyllä nuo kalat olivat ensinnäkin juuri heittokantaman ulkopuolella ja lisäksi ne pintoivat todella harvakseltaan. Ei paljon kyttääminen auttanut, sillä maltilla jaksoin niitä väijyä ilman todellista tilaisuutta kalojen koukuttamiseen.

Pinturilla sentään pääsin kasan harjuksia narraamaan, sillä sokkona harjusten asentopaikalle heitetty pinturi toimi vallan mainiosti. Paikallistuntemuksesta näemmä jotain hyötyä. Päivän ainoa taimen sen sijaan tarjoutui koppaamaan synkällä uitettuun simppuun.

Viikolla en taida sumarisessioihin enää ehtiä töiden takia eli taitaa olla aika heittää hyvästit tälle sumarikaudelle. Joelta kotiin ajellessani päässä pyöri ajatus, että selvät istarimestat ovat yleensä parhaimpia paikkoja tätä keväistä sesonkia ajatellen. Näissä hieman haastavammissa paikoissa isompien kalojen (aktiivisten) löytäminen on selvästi enemmän tuurista kiinni. Tai sitten pitäisi pystyä päivystämään joella lähes tauotta.